Markku "Elämä on" Rönkön uusin romsku on nimeltään Lounge. Hypin lähes tasajalkaa bongatessani sen kirjaston uutuushyllyltä viime viikolla. Hallelujaaa, vihdoinkin uudet hitit rönkköä, iloitsin.Koirat helvetistä polvistuvat syvään kumarrukseen Rönkön aikaisempien teosten, Talonmiehen ja Roskakuskin, edessä. Noin kolme vuotta sitten koirankopissa luettiin talkkari-Auliksen edesottamuksia hurmoksen tilassa ja Rönköstä henkilönä tuli köökissämme lähes jokapäiväinen puheenaihe. Ongelmatilanteissa mietimme: "Mitä Rönkkö-the-Guru tekisi tässä tilanteessa?"
Juoksupoika oli Rönkön mies-trilogian viimeinen osa ja melkoista kuraa. Allekirjoittanut muistaa vannoneensa, että mikäli Rönkkö ei neljännellä kirjallaan palauta kurssiaan kohti menestystä, tämä tulee varmasti menettämään yhden vannoutuneimmista ihailijoistaan. Ja mitä Lounge sitten teki?
Kirjan aloitus tempaisi allekirjoittaneen heti matkaan (toisin kuin monet muut kirjat viime aikoina) ja hykertelin koko matkan kirjastolta kotiin. Loungen lukemisessa oli oikein tekemisen meininki.
Teksti oli rönkkömäisen harkittua mutta helppoa. Kaikki osaset olivat tarjottimella. Mestariteos käsillä... Mutta Loungen päähenkilö Joona Jalonen aka Jonathan Noble teki kirjasta mitäänsanomattoman. Rönkön itsensä tapaan copywriterina ja art dircetorina toimiva Jonathan on saavuttanut kaikki mahdolliset mainosmaailmassa jaettavat pystit ja pokaalit, bileitä ja naisia riittää. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista vaikka istuisi vain persiillään.
Mutta kun se teini-iän rakkaus pääsi menemään...... Jonathan ei ole kyennyt onnellisuuteen, jäätyään märehtimään menetetyn mahdollisuuden perään. Minkälaista elämä olisi jos Hannele olisi kulkenut koko ajan rinnalla? Menestys ja mammona ei merkitsisi mitään... Tämähän menee vähän Mr. Nobodyn tapaan jossitteluksi.
Ulkoisesti menestyneeseen Jonathaniin on vaikea samastua. Teflonpintainen päähenkilö ei nouse samoihin sfääreihin kuin Talonmiehen Aulis, kotimaisen nykykirjallisuuden kiistämättä sympaattisin hahmo. Rönkön puolustukseksi sanottakoon, että hän on tehnyt Jonathanista tarpeeksi ristiriitaisen hahmon herättääkseen pientä pohdintaa. Kysymykseen, onko Jonathan hyvis vai pahis, ei vastata. Porho, jonka moraali on kohdillaan on itse asiassa aika haasteellinen kuvattava, heh heh.
Loungesta on vaikea sanoa mitään pitävää. Sysipaska se ei missään nimessä ollut, mutta jokin tunneside päähenkilöön voisi jeesata hieman. Vaikka Lounge jäi yhtä pinnalliseksi kuin lentokentän henkilöstö, annan Rönkölle vielä lisämahdollisuuden.
Kouluarvosan: 8-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti