perjantai 18. joulukuuta 2015

Miina Supinen: Mantelimaa (2015)

#kirja
Tässäpä kirja pukin konttiin kaikille joulun ystäville? Teuvosukarimainen kauppakeskuskeisari Jonne J. Halkio on luonut ikuisen joulun Länsi-Kyykkään kuntaan jonnekin Uudenmaan laitaman haja-asutusalueelle. Kauppakeskuksessa soi vuoden ympäri joululaulut ja mysteerisen nukentekijän tontut kiertävät raiteillaan. Täksi jouluksi suurudenhullu Halkio aikoo rakentaa Mantelimaahan valtavan suklaaputouksen ja paljasta pintaa vilisevän joulukuvaelman.

Taattua Miina Supista siis. Harmi vain, että suomalaisten ostarivillitys on jo titaniceineen ja mitä ihmeellisimpine sijainteineen karannut käsistä niin pahasti, ettei Supisen luoma maailma olekaan niin surrealistinen, kuin aiemmat mestariteokset antoivat odottaa. Orvokki Leukaluun uraohjeet ja hajamielisen professorin Launon ja tämän sisustussuunnittelevan uraohjuksen Katriinan vinksahtanut koti olivat kaikessa arkisuudessaan niin mahtavan tragikoomisia, että Mantelimaa tuntuu jotenkin liian alleviivaavalta.

Toki synkkiä salaisuuksia pinnan alla (kirjaimellisesti) pitävä ostoshelvetti on loogista jatkumoa, mutta jotenkin odotin, että Supinen olisi vienyt nurinkuriset puitteensa ja traagiset henkilönsä vielä uudelle tasolle. Nyt Mantelimaa jäi itselleni vain hyväksi ajanvietteeksi uutta täysosumaa odotellessa.

Arvostelumenestyksen jälkeen pienoinen pettymys

Kouluarvosana: 8-

tiistai 1. joulukuuta 2015

F. W. Murnau: Auringonnousu (Sunrise: A Song of Two Humans) (1927)


Kävin hetken mielijohteesta Orionissa katsomassa F.W. Murnaun Auringonnousun (Sunrise: A Song of Two Humans). Jos rehellisiä ollaan, olin pitänyt 1920-lluvun leffoja sentään vanhanaikaisina, vaikken yleensä iästä hätkähdäkään leffojen kohdalla. Murnaultakin olin nähnyt ainoastaan Nosferatun, joka muistikuvani mukaan oli yksi edellä mainitun statementin vahvistajista.

Auringonnousu osoittautui kuitenkin mestariteokseksi. Liekö viiden vuoden ero Nosferatuun vai oma viidentoista vuoden ero Nosferatun katsomiskertaan syynä Auringonnousun noususta Nosferatua vaikuttavammaksi elokuvakokemukseksi.

Murhaan valmistautuva aviomies (George O'Brien) on hyytävämpi kuin Nosferatu konsanaan. Erikoisen hyvää näyttelemistä. Myös tekninen puoli yllättää näyttävällä visuaalisuudella. Kuvan haamu sopertelee miehen korvaan kamaluuksia. Juoni tarjoaa monta käännettä sinänsä simppelissä tarinassa.

Kouluarvosana: 10