perjantai 18. joulukuuta 2015

Miina Supinen: Mantelimaa (2015)

#kirja
Tässäpä kirja pukin konttiin kaikille joulun ystäville? Teuvosukarimainen kauppakeskuskeisari Jonne J. Halkio on luonut ikuisen joulun Länsi-Kyykkään kuntaan jonnekin Uudenmaan laitaman haja-asutusalueelle. Kauppakeskuksessa soi vuoden ympäri joululaulut ja mysteerisen nukentekijän tontut kiertävät raiteillaan. Täksi jouluksi suurudenhullu Halkio aikoo rakentaa Mantelimaahan valtavan suklaaputouksen ja paljasta pintaa vilisevän joulukuvaelman.

Taattua Miina Supista siis. Harmi vain, että suomalaisten ostarivillitys on jo titaniceineen ja mitä ihmeellisimpine sijainteineen karannut käsistä niin pahasti, ettei Supisen luoma maailma olekaan niin surrealistinen, kuin aiemmat mestariteokset antoivat odottaa. Orvokki Leukaluun uraohjeet ja hajamielisen professorin Launon ja tämän sisustussuunnittelevan uraohjuksen Katriinan vinksahtanut koti olivat kaikessa arkisuudessaan niin mahtavan tragikoomisia, että Mantelimaa tuntuu jotenkin liian alleviivaavalta.

Toki synkkiä salaisuuksia pinnan alla (kirjaimellisesti) pitävä ostoshelvetti on loogista jatkumoa, mutta jotenkin odotin, että Supinen olisi vienyt nurinkuriset puitteensa ja traagiset henkilönsä vielä uudelle tasolle. Nyt Mantelimaa jäi itselleni vain hyväksi ajanvietteeksi uutta täysosumaa odotellessa.

Arvostelumenestyksen jälkeen pienoinen pettymys

Kouluarvosana: 8-

3 kommenttia:

  1. Miina Supinen jutteli Ylen aamutv:n haastattelussa kirjastaan jotenkin siihen suuntaan, että joulun seutuun, kun on pimeää ja luonto on hiljentynyt talven viettoon, niin ainoa missä palaa valot on kauppakeskus ja että se on jotenkin surullinen kuva ihmiskunnasta. Minusta ihmiskunnalle sopii oikein mainiosti viettää aikaansa kauppakeskuksissa, eivätpähän ole turmelemassa sitä jäljellä olevaa luontoa.

    Joululaulut ympäri vuoden ei minusta kuulosta ihan pahimmalta mahdolliselta ajankuvalta.

    VastaaPoista
  2. Toisaalta kauppakeskuksissa tuhotaan luontoa holtittomalla kulutuksella.

    VastaaPoista