Joann Sfar: Gainsbourg - Tarina legendasta (Vie héroïque) (2010)

Karismaattinen kaveri tuo Serge Gainsbourg. Tai Eric Elmosnino, kuinka vaan. Elämäkertaelokuvat ovat passeleita tällaisille luonteeltaan laiskoille tyypeille. Kahden tunnin visualisoitu tietoisku milloin mistäkin legendasta on tehokasta ajankäytön hallintaa. Lukemisen voi pyhittää kaunokirjallisuudelle.

Gainsbourg -Tarina legendasta -elokuvan ohjaaja Joann Sfar on sarjakuvataiteilija, mikä näkyy tuoreena otteena elämäkertaelokuvassa. Perinteistä elämänkaarta on ryyditetty surrealistilla hahmoilla, joista Sergen karikatyyri (Doug Jones) seuraa miestä läpi elämän. Myös nuoren Gainsbourgin piirrokset elävät omaa elämäänsä. Välillä vanhan Gainsbourgin tilalla onkin lapsi.

Elokuvassa Gainsbourg kuvataan jo lapsena supliikkimiehenä. Kaveri viettelee alastonmallin ja naurattaa laulajatartähteä. Daavidin tähteä hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi kantaa ylpeänä miehitetyssä Ranskassa. Sergen isä pakottaa lapsen harjoittelemaan pianonsoittoa, vaikka tämä vihaa sitä. Serge pitääkin itseään kuvataiteilijana kunnes karikatyyri-riivajaa käskee hänen myymään sielunsa ja vaihtamaan musiikkiin.

Muusikkona Gainsbourgille alkaakin kertyä menestystä kuten siinä sivussa naisrintamalla. Mies valloittaa kappaleillaan muun muassa Juliette Grecon (Anna Mouglalis), Brigitte Bardot'n (Laetitia Casta) ja Jane Birkinin (Lucy Gordon) sydämet. Menestyksestään huolimatta Gainsbourgilla säilyy sitkeänä ulkonäkökompleksi. Viinaa ja tupakka maistuu infarktinkin jälkeen. Kohtaus, jossa Gainsbourg käy parturissa, on hauska. Parturin leikattua hiukset lyhyeksi ovat nenä ja korvat kasvaneet suhteettomiksi. Viimeisten vuosien rappio kuitataan elokuvassa lyhyesti.

Traagisen sävyn elokuvalle tuo Jane Birkininä valloittaneen Lucy Gordonin itsemurha kuvausten jälkeen. Sääli.


Kouluarvosana: 8