Onpas aika kohdellut huonosti Abre los Ojos'ia. Muistikuvat elokuvasta kun antoivat odottaa jotain käsittämättömän hyvän ja nerokkuuden tietämillä vaikuttavaa taideteosta. Pettymys olikin suuri, kun elokuvaa katsellessa huomasi nähneensä tämän tyyppisiä viritelmiä kolmetoista tusinassa. Okei, ehkä sorrun liioitteluun, mutta yhteen aikaan vain tuntui tulevan kuin sieniä sateella tällaisia ihmismielen kiemuroissa seikkailevia jännitysnäytelmiä. Sellaisia, joissa koitetaan selvittää jotain täysin käsittämättömältä tuntuvaa mysteeriä, jota katsellessa ei voi kuin henkeään haukkoen odotella miten kummassa tämä tulee päättymään ja jotka lopulta ratkeavatkin niin, että kaikki olikin vain unta tai päähenkilö sairastikin skitsofreniaa. En tiedä, ehkä aika on ajanut tällaisten ohi. Tosin vuoden kovin tapaus vaikuttaa kuuluvan juuri tähän genreen... Saas nähdä, toivottavasti olen väärässä.
Kouluarvosana: 8
