Christopher Nolan: Inception (2010)

Kävin lopulta katsomassa Sen. Vaikka Inception onkin saanut valtavat määrät hypetystä osakseen, olin jotenkin skeptinen leffan suhteen. Onneksi olin, sillä muuten olisin saanut kyllä karvaasti pettyä. Olihan Nolania verrattu Kubrickiin ja mitä vielä. Tunnustettakoon, että tällä kertaa taidan kuitenkin kallistua lähes Tapani Maskula -linjalle.

Onhan leffa hieno ja viihdyttävä, ei siinä mitään, mutta ei Inception mielestäni millään muotoa vallankumouksellinen ole. Tällaista toimintaa ja jännitystä näkee leffassa kuin leffassa eikä unimaailman kanssa pelaaminenkaan mikään uusi juttu ole.

Idea unimaailmassa seikkailemisesta on toki ihan hyvä. Ja että unen sisällä voi aloittaa uuden unen ja sen sisällä vielä kolmannenkin. Tästä asetelmasta oli sitten rakennettu näyttävä, mutta suoraan sanottuna melko kliseinen toimintalelokuva. Ensimmäisessä unessa toimitaan kaupungissa, toisessa hotellissa ja kolmannessa laskettelurinteessä. Unista on herättävä ajoissa eikä niissä saa kuolla, jos haluaa palata vielä todellisuuteen. Kello tikittää ensimmäisen unen lähestyessä loppuaan, kun viimeisessä unessa on vielä tehtävä suorittamatta. Leikkaukset ensimmäisessä unessa aina vaan putoavaan autoon ovat vaivaannuttavia.

Toimintaa oli liikaa makuuni eikä juonikaan nyt lopulta niiin erikoinen ollut. Visuaalisesti elokuva oli ihan näyttävä, mutta eivät unet vetäneet millään muotoa vertoja The Imaginarium of Doctor Parnassuksen tai Liisa Ihmemaan maailmoille. Henkilöt olivat ohuen ohuita eivätkä näyttelijätkään tehneet ihmeitä, että elokuva olisi erottunut edukseen.

Hyvää Hollywood-viihdettä, joka jätti hyvälle mielelle.

Kouluarvosana: 8 +

Drew Barrymore: Whip it (2009)

Drew Barrymoren esikoisohjaus Whip it vuodelta 2009 kertoo teinitytön, Blissin (Ellen Page), yrityksestä löytää oma itsensä. Blissin äidin elämäntehtävänä on leipoa tyttäristään pikkukaupungin kauneuskuningattaria, mutta boheemi nörtti-Bliss ei hevin taivu äitinsä tahtoon. Bliss värväytyy naisten roller derby -joukkueeseen nimeltä Hurl Scouts. Äiti vetää ilman muuta herneet nenuliin kuullessaan tyttärensä valinneen kontaktiurheilulajin tyhjänpäiväisen mekossa patsastelun sijaan. Pälä pälä pälä... tällaisia kasvutarinoita on kolmetoista tusinassa, eikä tätä pätkää pelasta edes naisenergia.

Suomeenkin jo rantautuneeseen roller derbyyn mielletään feministisyys, punk-asenne ja vaihtoehtoinen estetiikka, ja tottakai Drew Barrymoren kaltainen hahmo on välttämättä halunnut tehdä aiheesta elokuvan. Junossa häikäissyt Ellen Page on herttainen ja Barrymore on halunnut oman lättynsä pieneen sivuosaan. Noloin rooli, veemäisen bitchin esittäminen, on langennut itseoikeutetusti Juliette Lewisille, joka näyttelee taas kerran itseään.

Elokuva oli lajissaan kai mielenkiintoinen mutta yleisesti ottaen perushuttua. En ole koskaan lämmennyt ajatukselle, että ollakseen feministi naisen täytyy olla myös yksinkertaisen aggressiivinen, hikinen ja täynnä mustelmia. Toivon Drew Barrymorelle onnea ohjaajan uralleen, toivottavasti hän löytää lisää mielenkiintoisia aiheita ja osaa myös hyödyntää niiden potentiaalia paremmin kuin tässä tekeleessä.


Kouluarvosana: 7