Markku Rönkön Metsänpoika on outo yhtälö: scifiä metsässä. Yleensä tämän lajityypin, kuten myös Rönkön aiemmat, teokset sijoittuvat urbaaniin ympäristöön. Nimensä mukaisesti Metsänpoika kertoo kuitenkin pojasta metsän siimeksessä. Hatunnosto entiselle mainosmiehelle seikkaperäisestä luontokuvauksesta.
Kirjan edetessä ympäristökin muuttuu. Metsänpojan metsä hakataan ja pojan on lähdettävä evakkoon. Poika aloittaa vaelluksen kohti kaupunkia. Tulevaisuuden Suomi, kuten kirjakin jakautuu Rönköllä metsään, katveeseen ja kaupunkiin.
Metsästä poika vaeltaa soiden yli katveeseen. Suomen nimikin tulee Rönkön mukaan soista. Hyvä oivallus. Katveessa on pientaloja ja kapakka, kauppa-auto käy. Siellä poika tekee tuttavuutta ihmisten kanssa. Aiemmin hän ei ole ollut tekemisissä kuin metsänvartijan ja välittäjän kanssa. Metsänvartija on kasvattanut hänet, välittäjä ostanut riistaa ja välittänyt ässäkeksejä ja muuta tarpeellista, jota luonnosta ei saa.
Katveesta matka käy kaupunkiin, Helsinkiin, josta alkaa minulle mielenkiintoisin osuus kirjasta. Keskustaa hallitsee suunnaton paperitehdas, joka ulottuu Hietsusta Katajanokalle. Jotain vanhaakin on säilynyt. Tuomiokirkko, Sea horse ja Kom-teatteri ovat ainakin tunnistettavissa.
Suomen ainoa elinkeino on ilmeisesti paskapaperin tehtailu. Koko Suomi on valjastettu raaka-aineen toimittamiseen tehtaalle, jossa kaikki kaupunkilaiset ovat töissä. Johtajat asuvat Espoossa, työläiset Vantaalla ja muun maalaiset idässä.
Kaupungissa kerrontaan tulee kaksi henkilöä lisää. Kahdessa ensimmäisessä osassa vuorottelevat metsänhoitajan päiväkirjat ja pojan seikkailut. Kaupungissa mukaan tulee espoolainen nainen ja hänen välijohtaja miehensä. Näiden kohtalot kietotuvat sitten pojan tarinaan tämän etsiessä biologisia vanhempiaan.
Yllättävää, mutta takuuvarmaa Rönkköä, jonka koko tuotanto on tutustumisen arvoinen.
Kouluarvosana: 8 1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti