keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Jarno Mällinen: Hiekkaan piirretty hirviö (2014)



Jarno Mällinen on toinen tänä keväänä julkaissut oululainen muusikko. Radiopuhelimet ei tosin ole minulle tuttu yhtye kuin nimenä, kuten ei ollut Sami Lopakan Sentencedkään, mutta niin vain tartuin tähänkin uutuusromaaniin.

Kannattiko? Kyllä, monellakin tapaa. Ensinnäkin kirjahan on aivan kreisi, kuten tarinan lehden toimituspäällikkö lupaa lähes joka sivulla. Uusi päätoimittaja on ihastunut jostain syystä Hermo Heikon toimittajan lahjoihin, vaikka aikaisemmin mies on vain parsinut mielipidepalstan ja tv-sivut kokoon.

Päätoimittajan nenä, johon myös viitataan usein, vainuaa kuitenkin oikein. Hermo on aivan kreisi kirjoittaja. Mies viljelee viittauksia alapäähän tuon tuosta ja etenkin sotaveteraanit ovat jostain syystä hänen tulilinjallaan.
Ennen niin pätevä kaikkien miestyöntekijöiden unelma Untuva taas joutuu epäsuosioon ja perii Herkon paikan muiden juttujen kokoajana. Kirja koostuu lehden toimituksen kokouksista ja arjesta sekä juttujen tekemisestä. Myös itse lehtijutut ovat olennainen osa kirjaa.

Toinen syy miksi kirja kannatti lukea, on huono esimerkki. Minulla oli jossain vaiheessa projektina kirjoittaa progressiivinen kirja ja luoda näin ainakin tietääkseni täysin uusi genre kirjallisuuteen. Nyt tajuan, ettei se vaan toimisi. Kirjassa tulee kuitenkin olla rakenne, eikä tyylilaji voi vaihdella kappaleesta toiseen. Ei näkökulma voi vain vaihtua samalla sivulla kaikkitietävästä kertojasta yhden minäkertojan kautta toiseen minään. Jotain sääntöjä on vain noudatettava. Hiekkaan piirrettyä hirviötä oli edellä mainituista syistä todella hankala lukea. Ehkä en vain tajunnut.

Kreisiä ja viihdyttävää, kyllä, mutta liian tahmeaa makuuni.

Kouluarvosana: 6 +

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti