Vaikken Anna-Leenan romaaneihin ole aiemmin tutustunutkaan, olen pitänyt kirjailijan tv-esiintymisiä sympaattisina ja viime Kirjan ja ruusun päivänä ilmaiseksi saamani Takana puhumisen taito oli myöskin mukavan leppoisaa lukemista. Halusin nyt siis tarttua Härkösen romaaniin ja Ei kiitos vaikutti etukäteistietojen valossa mediaseksikkäimmiltä hänen tuoreista kirjoistaan. Enkä kyllä pettynyt.
Härkösellä on oivallinen taito kirjoittaa tarkkanäköisesti ja humoristisesti. Suorastaan ärsyttävän elävää kieltä! Dialogi oli niin todentuntuista, että oikeastaan saatoin kuulla päähenkilöiden äänen päässäni. Härkönen on selvästi tietoinen tämän hetkisiä puheenaiheista, ja hän tykittää niitä hyvällä ajastuksella.
Ei kiitos kertoo nelikymppisestä saksanopettaja, Helistä, ja tämän aviomiehestään Matista. Pitkään naimisissa olleella avioparilla on teini-iän saavuttanut tytär, joka itsenäistyy ja lähtee kielikurssille Englantiin. Talon tyhjeneminen sysää Helin ja Matin kysymysen äärelle: onko rakkaudesta jäljellä enää mitään, kun lapsikin lentää pian kotoa? Pariskunnan kipupisteenä on epäsuhta aviollisten velvollisuuksien vaatimuksissa. Härkönen käsittelee aihetta tietenkin normaalia asetelmaa raflaavammin; Heli haluaa seksiä, Matti ei. Vaimo sipsuttaa kotona pitsihepenissä, kun mies istuu koneen äärellä fleecekalsareissaan ja pelaa netissä sotapelejeä ja kommunikoi mieluummin virtuaaliystäviensä kanssa. Heli kärsii Matin haluttomuudesta ja puhumattomuudesta mutta rakastaa miestään. Heli toteaakin, että "rakkautta on se, että antaa toisen pilata elämänsä". Voihan sen noinkin sanoa...
Heli päättää tehdä kaikkensa pelastaakseen kuivan avioliittonsa, joten loogisesti hän hankkii itselleen nuoren rakastajan. Seksisuhde johtaa kuitenkin hullaantumisen kautta rakastumiseen. Heli huomaa, ettei rakasta enää Mattia ja päättää kertoa tälle kaiken nuoresta poikaystävästään. Mutta ennen kuin hän ehtii sanoa mitään, päättää Mattikin puhua suunsa puhtaaksi. Avioparin ongelmanratkaisu jää kirjan käsittelyn ulkopuolelle, mutta kamalan optimistiseksi ei kohtaloa voi nähdä.
Härkönen käsittelee aihettaan huumorilla höystäen. Liekö se syynä kirjan yleiseen nuivaan vastaanottoon. Ihmiset tuppaavat vetämään herneen nenään niistä asioista, jotka liippaavat liian läheltä omaa elämää. Itse kyllä pidin tätä kirjaa oivana porttina Härkösen muuhun tuotantoon.
Kouluarvosana: 8,5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti