Tommi Liimatta: Nilikki (2009)

Tommi Liimatan kolmas romaani, Nilikki, vuodelta 2009 on jo kolmas osoitus Liimatan muuntautumiskyvystä kirjailijana. Muovikorvon keskittyessä lappilaisten kylähullujen sielunmaisemaan, Nilikki paneutuu rovaniemeläisen huumekauppiaan päivärutiineihin ja kujanjuoksuun. Kirjan kertojana toimii Matinlassi, nilikki heppu, joka esiteltiin sivuhenkilönä jo Liimatan esikoisromaanissa Aksel Sunnarborgin hymy. Nämä kaksi kirjaa ovat ikään kuin toisiaan täydentävät sisarromaanit. Aksel Sunnarborgista kertova kirja sai Matinlassin näyttämään todella amatööriltä pikkurikolliselta, jonka poliisille kiinnijääminen oli ilmiselvää, Nilikissä puolestaan Aksel kuvailtiin todelliseksi luuseriksi. Kaveruksista kumpikaan ei siis ole telineen terävin kynä.

Nilikki on hersyvä kuvaus pikkukaupungin pikkurikollisesta, jonka tyhjän elämän täyttävät pimeän taksi ajo ja jatketun viinan ja kannabiksen kauppaaminen auton penkin alta. Liimatta tykittää tekstiä todella havainnollisesti ja pikkuisiin elämänviisauksiin keskittyen. Jo heti kättelyssä Nilikistä tulee mieleen Arto Salmisen syrjäytymisen kuvaukset. Salmisen lailla Liimatta kertoo häpeilemättä kivuliaista peräpukamista, pikkuhousujen haistelusta ja ruumiintoiminnoista.

"Ei voi tietää kenen tahraa yleisökäymälässä yrittää kusta irti, mutta irti sitä vain yrittää. Kai sitä tahtoo uskoa suihkunsa voimaan vielä kun eturauhanen on normaalikokoa."

Retostelun lomassa välittyy kuitenkin kriittinen ote nyky-yhteiskunnan elämänmenosta, työttömyyden ja syrjäyttämisen tematiikasta. Myönnän, että tämäntyyppinen kirjallinen ilveily on aina uponnut meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin, ja tästäkin syystä hurmioiduin Liimatan kirjoista eniten juuri Nilikkiin. Terävät elämänviisaudet ja niiden napakka esitystyyli yksinkertaisesti toimivat.

Kirjaa voi suositella niille, joihin uppoavat Salminen, Dan Fante ja muiden vastaavanlaisten suorasanaisten rötöstelijöiden edesottamukset.


Kouluarvosana: 8 1/2