Kävin lopulta katsomassa Sen. Vaikka Inception onkin saanut valtavat määrät hypetystä osakseen, olin jotenkin skeptinen leffan suhteen. Onneksi olin, sillä muuten olisin saanut kyllä karvaasti pettyä. Olihan Nolania verrattu Kubrickiin ja mitä vielä. Tunnustettakoon, että tällä kertaa taidan kuitenkin kallistua lähes Tapani Maskula -linjalle.
Onhan leffa hieno ja viihdyttävä, ei siinä mitään, mutta ei Inception mielestäni millään muotoa vallankumouksellinen ole. Tällaista toimintaa ja jännitystä näkee leffassa kuin leffassa eikä unimaailman kanssa pelaaminenkaan mikään uusi juttu ole.
Idea unimaailmassa seikkailemisesta on toki ihan hyvä. Ja että unen sisällä voi aloittaa uuden unen ja sen sisällä vielä kolmannenkin. Tästä asetelmasta oli sitten rakennettu näyttävä, mutta suoraan sanottuna melko kliseinen toimintalelokuva. Ensimmäisessä unessa toimitaan kaupungissa, toisessa hotellissa ja kolmannessa laskettelurinteessä. Unista on herättävä ajoissa eikä niissä saa kuolla, jos haluaa palata vielä todellisuuteen. Kello tikittää ensimmäisen unen lähestyessä loppuaan, kun viimeisessä unessa on vielä tehtävä suorittamatta. Leikkaukset ensimmäisessä unessa aina vaan putoavaan autoon ovat vaivaannuttavia.
Toimintaa oli liikaa makuuni eikä juonikaan nyt lopulta niiin erikoinen ollut. Visuaalisesti elokuva oli ihan näyttävä, mutta eivät unet vetäneet millään muotoa vertoja The Imaginarium of Doctor Parnassuksen tai Liisa Ihmemaan maailmoille. Henkilöt olivat ohuen ohuita eivätkä näyttelijätkään tehneet ihmeitä, että elokuva olisi erottunut edukseen.
Hyvää Hollywood-viihdettä, joka jätti hyvälle mielelle.
Kouluarvosana: 8 +
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti