Onpas aika kohdellut huonosti Abre los Ojos'ia. Muistikuvat elokuvasta kun antoivat odottaa jotain käsittämättömän hyvän ja nerokkuuden tietämillä vaikuttavaa taideteosta. Pettymys olikin suuri, kun elokuvaa katsellessa huomasi nähneensä tämän tyyppisiä viritelmiä kolmetoista tusinassa. Okei, ehkä sorrun liioitteluun, mutta yhteen aikaan vain tuntui tulevan kuin sieniä sateella tällaisia ihmismielen kiemuroissa seikkailevia jännitysnäytelmiä. Sellaisia, joissa koitetaan selvittää jotain täysin käsittämättömältä tuntuvaa mysteeriä, jota katsellessa ei voi kuin henkeään haukkoen odotella miten kummassa tämä tulee päättymään ja jotka lopulta ratkeavatkin niin, että kaikki olikin vain unta tai päähenkilö sairastikin skitsofreniaa. En tiedä, ehkä aika on ajanut tällaisten ohi. Tosin vuoden kovin tapaus vaikuttaa kuuluvan juuri tähän genreen... Saas nähdä, toivottavasti olen väärässä.
Kouluarvosana: 8
Katsoin tämän aikoinaan peräkkäin Vanilla Skyn kanssa ja Vanilla Skyn puolustukseksi täytyy sanoa että isompi budjetti sai aikaiseksi näyttävämmän autiokaupunki-kohtauksen, mutta muutoin en Avaa Silmiäsi pitänyt lopulta paljoakaan parempana.
VastaaPoistaElokuva tuntui kyllä hyvältä, mutta lopulta hiukan yllätyksettömältä, varmaan juuri tuon mainitsemasi kolmetoista tusinassa-tunteen vuoksi. Niitä tosiaan tuntui tulevan noin suunnilleen Truman Shown aikoina niin paljon että oltiin jo raamatullisen tulvan mitoissa.
No, tulihan niiden muassa useita loistoteoksia, joten kiukuttelu on haalean veden luokkaa.
En ole tätä sittemmin uudestaan katsonut, mutta kyllä se sen verran hyvät fiilikset kuitenkin jätti että voisin katsoa sen uudemmankin kerran.
Hy-hyyyyi, aikansa kun tuijottelee tuota kansikuvaa niin rupee oottaan että koska se räväyttää silmät auki!!! :D Hrrrr
VastaaPoistaItsekin muistelisin Abre los Ojosin ja Vanilla Skyn olleen suunnilleen yhtä hyviä. Leffatykissä on hyvä vertailu elokuvista: http://beta.leffatykki.com/elokuva/avaa-silmasi
VastaaPoista