Harvemmin on keskiverto ja tasapaksu komedia onnistunut jakamaan tämän kotikatsomon mielipiteitä niin kuin Adam McKayn Velipuolet. Will Ferrell esittää nelikymppistä peräkammarin poikaa, jonka sinkkuäiti rakastuu vielä kypsemmällä iällä hurmaavaan mieheen, jonka omissa nurkissa pyörii... yllätys yllätys, myös keski-ikäinen naimaton poikamies-poika (John C. Reilly). Vanhusten muodostaessa uusioperheen Ferrellin ja Reillyn hahmot joutuvat reviiritaisteluun muuttaessaan saman katon alle asumaan. "Velipuolten" yhteiselo ei lähde alkuun ruusuisesti mutta jaetut vastoinkäymiset auttavat löytämään yhteisen sävelen.
Absurdi juoni-idea ei kanna elokuvaa kovin pitkälle, vaikka se tavallaan onkin suht "omaperäinen" tämän tyypin genressä. Allekirjoittaneen odotukset leffalle olivat: tyypilliseen tapaan katsojaa aliarvioiva mutta harmiton nollaukseen sopiva sontapläjäys. Kansikuvan perusteella olin valmistautunut 6 arvosanaan yltävään tekeleeseen. Ja vaikka tällä kotisohvalla on taide-elokuvat lentäneet romukoppaan (kutakuinkin heti tämän blogin avaamisen jälkeen) muiden sivistyshankkeiden kanssa, ja aivot huutavat komediaa, oli Velipuolet silti alhaisiakin odotuksia p*skempi.
Toinen kotikriitikkomme taas katsoi Velipuolet ihan mielihyvällä tietäen, että kun ei odota mitään, ei voi vaatia mitään. "Oli tää silti parempi kuin Hot Tub Time Machine". Mikä pitänee paikkansa.
Kouluarvosana: 5 1/2
Nämä Will Ferrellin komediat perustuvat huonolla maulla maustettuihin rimanalituksiin. Kun ollaan tarpeeksi dorkia vakavalla naamalla, niin se muuttuu lopulta hauskaksi.
VastaaPoistaBrennan: "This house is a fucking prison!!"
Dale: "On planet Bullshit!!"
Brennan: "In the Galaxy of This-Sucks-Camel-Dicks!!"
mukava blogi teillä, mielestäni.
Kiitos, kiitos!
VastaaPoistaVoikos tuota Will Ferrell -huumoria paremmin tiivistää. Kyllähän tuo väkisinkin laittaa naurattamaan, kun tuollainen lakimiehen näköinen kaveri esittää asialliseen tyyliin keski-ikäistä teiniä.