Jotkut ne lukevat tenttikirjoina tällaisia herkkupaloja, meikäläinen pläräilee näitä ihan huvikseen. Katriina Järvisen ja Laura Kolben Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa on kepeää iltalukemistoa sydäntäraastavasta aiheesta. Luokkaretkeily liippaa allekirjoittanutta henkilökohtaisesti melko läheltä, ja tämä kirja tarjoaa fiilistelyyn helposti tunnistettavia tilanteita ja esimerkkejä. En ala tässä saarnata luokkaeroista, sen verran herkkähipiäinen aihe on kyseessä, mutta Järvisen ja Kolben kirja kannattaa lukea, jos on pähkäillyt aiemminkin teeman kanssa. Kaikkiahan luokkatietoisuus ei tunnut koskettavan.Mikään vallankumouksellinen lukemisto Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole. Luulisi tällaisia turinoita putkahtelevan useamminkin esiin yliopistomaailmassa, mutta ilmeisesti aihe on kuin onkin melko tabu. Katriina Järvinen edustaa tekijöistä sitä luokkaretkeilijää, joka nousee työväenluokasta hyvintoimeentulevaan keskiluokkaan ja osaksi akateemista älymystöä. Laura Kolbe puolestaan paistattelee ylhäisen suvun tarjoamassa valokeilassa ja jakaa paikaltaan asiantuntijalausuntoja luokkaeroista. Järvisen kertoessa käytännönkokemuksista elämästään köyhänä, Kolbe heittelee esiin historiallisia taustatietoja ja tutkimustuloksia. Vaikka Kolbe onkin porvariksi ihanan humaani ja häntä olisikin joskus sympannut, tämän lukukokemuksen jälkeen se on jo vaikeampaa.
Loppujen lopuksi kirjan ote on turhan kesy omaan makuuni. Ja vaikka mässäily ei itsetarkoitus olisikaan, Katriina Järvisen omakohtaiset kokemukset eivät ole tarpeeksi proleja myrskyn herättämiseen. Tuntuu, ettei tamperelaisen siivoojavanhempien tyttären tarina pääse kurjuudessaan samalle tasolle, kuin kolmannen polven lähiöläisten kohtalot nykyään. Ehkä Järvinen ja Kolbe ovat olleet aavistuksen varovaisia aihetta käsitellessään. Luokkaerojen paraikaa kasvaessa luulen, että tabusta saadaan pian messevämpiäkin kokemuksia luettavaksi.
Kouluarvosana: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti