Petri Tamminen: Mitä onni on (2008)

Vielä vähän aikaa sitten uhosin, etten enää muutamaan hetkeen tartu suomalaiseen kirjaan, koska viimeiset sellaiset ovat olleet enemmän tai vähemmän masentavia. Mutta niin se vain veri vetää aina uudelleen näiden kirjojen puoleen. Siltikin, vaikka puolisoni oli haukkunut Petri Tammisen Enon opetukset, enkä itsekään pahemmin sen elokuvaversiosta välittänyt.

Petri Tammista on kuitenkin niin paljon kehuttu eri blogeissa, että päätin ottaa selvää millainen mies tässä nyt sitten on kyseessä.

Mitä onni on -kirjan päähenkilö on kirjailija, joka vaimonsa oivalluksesta päättää kirjoittaa kirjan onnesta. Vaimonsa kirjailija kuitenkin dumppaa projektista heti alkuunsa ja ottaa tilalle pöytätenniskaverinsa Hannun, jonka tarkoituksena on kuvittaa kirja.

Alkaa kahden miehen, toinen keski-ikää lähestyvä nelikymppinen perheenisä ja toinen alle kolmikymppinen perheetön nuorimies, seikkailu onnea etsimässä. Sitä etsitään ruotsinlaivalta, Ahvenanmaalta, onnellisuustutkijan kammiosta ja milloin mistäkin. Lopulta myös Tanskasta, vaikka kyseessä pitikin olla suomalaisen onnen olemus.

Tanskasta vain sattuu löytymään kirjailijan nuoruudenrakkaus, jonka perään tämä epätoivoisesti haikailee. Kypsästä naisesta haaveileva Hannu löytää oman onnensa Tanskanmatkalla ja pitää aiheesta näyttelyn. Kirjailijan vaimokin on ottanut onnesta kertovia kuvia ja saanut julkaistua ne postikorttisarjassa. Ainut joka ei ole saanut valmiiksi projektiaan onnesta on kirjailija itse.

Mitä se onni sitten lopulta on? Pitää elää tätä päivää, taitaa olla vastaus. Entäs se masentava vaikutus? Noh, kyllähän tässä sellaisiakin elementtejä oli, kuten, että kaikki kesät ovat vain valjuja kopioita nuoruuden parhaista kesistä, mutta onneksi sentään asiat onnistuttiin esittämään jollain lailla tragikoomisen hauskasti.

Hyvä kirja tämä oli!

Kouluarvosana: 9-

P.S. Takakannen oivallus "Hän on Petri Tamminen, tämän kirjan kirjoittaja. Hän ei kuitenkaan ole kirjan päähenkilö." on mahtava!