Iceberg Slim: Parittaja (Pimp) (2011)

Huh huh, rajua tekstiä. Matafaka! Kuten jo kirjan nimestä voi päätellä. Sammakko on tehnyt jälleen suuren palveluksen suomalaisille kääntäessään tällaisen vaihtoehtoklassikon suomen kielelle. Eihän näitä alkuperäisellä jaksaisi lukea, eikä näistä edes tietäisi.

Iceberg Slim on kirjoittanut Parittajassa koko uransa tuossa alamaailman ammatissa lapsuudesta aina säälittäviin vanhuuden päiviinsä, ennen kuin tajuaa sanoutua irti ammatista ja perustaa perheen, elää normaalia elämää ja kirjoittaa kirjan kokemastaan.

Koettua sitten riittääkin. Ja yllättävän yksityiskohtaisesti mies muistaa vuosien varrella tapahtuneet, tai sitten kaveri on taitava sepittämään juttuja. Iceberg Slim käy läpi lapsuutensa taustoittaakseen syitä ajautumiselle parittajan hommiin. Vanhan viisauden mukaan parittajat vihaavat äitejään ja hampaankoloon on Slimillekin jäänyt äitiään vastaan.

Iceberg Slim käy läpi myös jokaisen huoransa värväämisen ensimmäisestä, rääpäleestä, lähtien. hän kuvaa myös keinoja, joilla huorat saadaan pysymään tallissa. Useimmiten monottamalla perseeseen, kerran jopa verille rautahenkarilla ruoskien. Tai sitten muuten vaan tylyttämällä.

Nimensä Iceberg Slim sai tylystä naamastaan, jolla säilyi pokeri tiukassakin tilanteessa, kuten luotien singahdellessa päänupin vierestä. Nimen antoi tapauksen nähnyt bestis Glass Top. Tosiasiassa Slimin viileys johtui kokaiinista, jota hän nuuski ja piikitti vähän väliä. Syynä pokerinaamalle oli myös kaikkien parittajien kuninkaan, Sweet Jonesin opit, tämän käskiessä virnuilevan Slimin, tuolloin vielä Young Blood, vetää hymynsä perseeseen, jos mielii parittajaksi.

Sweet Jonesin suosioon Slim hakeutui tietoisesti halutessaan oppia kaikki parittamisen niksit tältä alan legendalta. Glass Topin kautta tämä onnistuikin tutustumaan Jonesiin, ja pääsi tämän oppipojaksi. Sen jälkeen Slimin ura vaihteli kymmenen huoran parittajien kuninkaasta yhden porton mitättömyyteen. Linnareissujakin mahtui väliin ja yksi vankilasta pakokin.

Kaikenlaista miehelle sattui parittajan urallaan ja hienon kirjan mies on niistä vääntänyt. Kaverin katu-uskottavuudesta kertoo gangsta-räppäreiden parissa nautittu kulttisuosio.

Jos jotain kritiikkiä kirjasta haluaisi hakemalla hakea, on se hieman töksähtelevä tyyli, joka tuntuu olevan päälause toisensa perään ilman sivulauseen sivulausetta. No, se annettakoon anteeksi, sen verran vetävää tekstiä kirjassa kuitenkin on.

Kouluarvosana: 9 +