Tyhjästä on paha nyhjäistä, sanotaan. Julie Delpyn Ranskalaisessa viikonlopussa (Le Skylab) ei tapahdu oikeastaan mitään. Ranskalainen suku kokoontuu perinteiseen sukukokoukseen Bretagnen maaseudulle. Syödään ja juodaan, seurustellaan, lapset leikkii ja katselee piirrettyjä. Välillä alkaa satamaan ja siirrytään sisälle, sitten takaisin ulos. Käydään rannalla, nähdään nakuja nakurannalla, lasten limudiskossa ihastutaan ja aikuiset riitelevät politiikasta.
Ainut mikä tuo hieman toimintaa elokuvaan, on avaruudesta tippuvan satelliitin (Le Skylab) tippumisen odottelu. Tästä tulee kyllä paljonkin mieleen Lars von Trierin Melankolia, jossa koko suku on myös koolla odottaen uhkaa avaruudesta.
Tykkäsinkö sitten tällaisesta tapahtumattomuudesta. Täytyy sanoa, että tykkäsin. Delpyn aiemman ohjauksen, 2 Päivää Pariisissa, suhteen olin vielä skeptinen. Jos joku on liian täydellistä, se alkaa jotenkin inhottamaan. Vähän niin kuin Espanjan maajoukkueen peli. Delpy on onnistunut niin näyttelijänä kuin ohjaajana, on kaunis, älykäs, hauska ja mitä vielä. Helpostihan tällainen pistää sapettamaan.
Onneksi pääsin Ranskalaista viikonloppua katsellessani tällaisesta lapsellisuudesta yli ja nautin täysin siemauksin elokuvasta. Olihan siinä sentään sanomaakin. Vaikka perhe usein onkin pahin, on se myös parasta. Rakkautta unohtamatta.
Hyvän mielen elokuva, intellektuellia hömppää.
Kouluarvosana: 8 1/2
Mainiota, sinä jo ehdit nähdä tämän! On ehdottomasti listallani - seuraavaksi tämä!
VastaaPoistaJoo, voitin liput ennakkonäytökseen. Kiitos Radio Helsingille!
PoistaIntellektuellia hömpää, aika hyvin kiteytetty!
VastaaPoistaItse näin tämän eilen ja tykkäsin kyllä kovasti. Mehukasta dialogia ja leppoisaa kesäpuuhastelua, eipä paljon parempaa chillailuelokuvaa voi olla.
Tarkempi arvostelu blogissani.