Tyhmyydestä sakotetaan, sanotaan. Kirjastoautossa huomasin hölmistyneenä Jack Blackin kirjoittaneen romaanin. Siis tämän. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, ettei kyseessä ollut 2000-luvun näyttelijä, vaan William S. Burroughsin oppi-isä.
Takakannen mukaan Kulkurin tarina kertoisi 1800-1900-lukujen taitteen maankiertäjästä. Siis beatnikien esikuva villissä lännessä! Näillä evästyksillä uskalsin odottaa tältä vähemmän tunnetulta Jack Blackilta jopa koomikkoa enemmän.
Luettuani teoksen voin onnitella itseäni todellisesta löydöstä. Tyhmyydestä ei tällä kertaa sakotettu, semminkin kuin luin kirjan alta aikayksikön. Kirjastojen tukilainaajana en poikkeuksellisesti joutunut siis edes konkreettisesti maksumieheksi.
Villin lännen laitapuolenkulkijan alamaailman kuvausta luki veijaritarinoiden suurkuluttuja siis suu pienessä virneessä ja vähän vapauden kaihosta kateellisena alusta loppuun. Jossain vaiheessa toinen toistaan seuranneet ryöstöretket ja vankilareissut kävivät tosin kyllästyttämään. Aivan loppu kirjasta meinasi tukehtua moraalisaarnaksi nukahtamaisillaan lukiessa. Sulateltuani asiaa yön yli ja luettuani pari illalla lukematta jäänyttä viimeistä sivua tajusin kuitenkin, että loppuhan oli aivan dostojevskiaanista tilitystä moraalista, yhteiskuntajärjestyksestä ja sen sellaisesta. Ja kukapa muu kuin taparikollinen olisi parempi saarnaamaan rikollisten asianmukaisesta kohtelusta!
Pesee mennen tullen mainiona pitämäni tuoreemman länkkärin!
Kouluarvosana: 10-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti