Linus Jonkman: Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous (Introvert) (2015)

Jotain historiallista ja mannerlaattojen tärähtelyyn verrattavaa tälläkin on saavutettu: ruotsalainen ilmoittautuu introvertiksi. Tämä skandaalinkokoisen paljastuksen tehnyt naapurimme on Linus Jonkman, jonka viihteellinen tietokirja, Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous, on yritys palauttaa sisäisessä maailmassaan viihtyvien, harkittuja lausuntoja palavereissa antavien introverttien maine. Jonkman perustelee kirjaansa kyllästymisellä ekstroverttien voittokulkuun työpaikoilla ja seurapiireissä ja pariutumismarkkinoilla. Jonkman sanoo, että kaiken ekstroverttien meuhkaamisen ja markkinapuheen alla piilee introverttien nerojen tekemä hyvä pohjatyö ja keksinnöt. Jos paneutuu oikeisiin asioihin ja tekee työnsä kunnolla, ei turhaan suunsoittoon ja keekoiluun ole aikaa. Ilmeisesti Jonkman ei käsitä, että monipuoliseen koneistoon tarvitaan monipuolisesti erilaisilla avuilla siunattuja osasia.

Allekirjoittanut tarttui kirjaan ihan vain saadakseen todistuksen siitä, että syrjästä seuraaja todellakin voi olla arvokas työntekijä ja ystävä. Toki tiesin asian jo ennenkin ja olin antanut itsellenikin hyväksynnän. Jonkman kertoo tilanteesta, jossa hän lopullisesti hyväksyi itsensä introverttinä. Jonkman oli ajellut vaimonsa kanssa kotia kohti upeilta seurapiirikekkereiltä. Jonkman oli puristanut rattia voipuneena ja ajatuksiinsa vaipuneena, vaimo puolestaan kertaili papattaen illan tapahtumia ilmeisen innokkaana. Jonkman havaitsi seurapiireissä pokkuroinnin imeneen hänen energiansa viimeiseen pisaraan, kun taas vaimo oli saanut täydennystä energiavarastoonsa tavatessaan tuttuja ja tutustuessaan uusiin ihmisiin. Introvertin ja ekstrovertin erottaa kysymys, antavatko sosiaaliset tilanteet lisäenergiaa vai tyhjenevätkö paristot small talkin suoltamisessa. Toinen Jonkmanin apukeino tunnistaa itsestään introvertin tai ekstrovertin piirteet on tarkastalla itseään silloin kuin on yksin. Tuletko yksin ollessasi levottomaksi ja soitat saman tien niin monta puhelua, että varmasti saat jutella ystäviesi kanssa suun kuivaksi, vai käperrytkö yksin sohvalle ja laitat puhelimen äänettömälle, jotta kukaan ei vain häiritsisi rauhaasi?

Jonkmanin kirjan lukee istumalta. Se ei yritäkään olla psykologian oppikirja, eikä siihen olisi rahkeitakaan. Kun on lukenut pari ensimmäistä aukeamaa, on oikeastaan lukenut kaiken. Jonkman toistaa samaa uudelleen ja uudelleen, eikä hän saa vanhasta aiheesta mitään uutta irti. Ilmeisesti ruotsalainen joutuu vääntämään rautalangasta ja toistamalla vakuuttamaan maamiehensä siitä, että joukkooon on todellakin eksynyt poikkeama. Jonkman lataa vielä yhden esimerkin introverttiydestä: suomalaiset ovat introverttien mallikappaleita.

Kouluarvosana: 6,5