Laura Paloheimon OMG (2013) on kirjallinen versio Krista Siegfridsin ansiokkaasti Eurovision laulukilpailuissa pomppimasta kappaleesta Marry me (2013). Siinä missä Krista on hengästymiseen saakka pirtsakka cheerleaderblondi, on kirjan päähenkilö Anna kyllästymiseen saakka peruskyyninen hääsuunnittelija OMG-nimisessä hääsuunnitteluyrityksessä. Yhdessä bestiksensä Karlan kanssa Anna luotsaa toinen toistaan kummallisempia hääpareja avioliiton (epä)onnelliseen satamaan samalla omia ihmissuhdekiemuroita selvitellen ja sotkien.
Asetelma on peruskauraa chicklit-genressä mutta omalla tavallaan kekseliäs ja ihan mukavasti Suomen olosuhteisiin soveltuva. Jos Suomessa jostain glamouria löytää, niin varmastikin hääbisneksestä. OMG:n hääsuunnittelijat ovat kuitenkin sillä tavalla erikoisia, että heillä on mieltymyksiä räkäiseen rock'n roll -elämäntyyliin ja burleski-kulttuuriin ennemmin kuin eliitin pintaliitoelämään à la Teatterin VIP. Anna ja Karla pyörivät Ilveksessä ja Tavastialla. Annan veli Veli on kokenut andymccoymaisen alamäen Suomen ja Euroopan ykkösbändin laulusolistista huumehöttöiseksi mielenterveyskuntoutujaksi, ja Anna yrittää luovia ilman airoja seilaavan veljensä ja tämän ex-bändin nykyisen solistin Samin rajapinnassa. Päänvaivaa ja sydänsurua piisaa, sillä Sam on teinien kuolaama idoli, joka tuskin koskaan voisi kiinnostua Annan kaltaisesta harmaahiirestä....
Paloheimo osaa kirjoittaa todella värikkäästi ja nautittavasti. Useinhan tätä samaa ei voi sanoa kotomaamme chicklit-kirjailijoista. Paloheimon sanansäilä on iskussa, mutta ongelmaksi tämän kirjan kohdalla koin päähenkilön eli Annan. Annassa oli periaatteessa kaikki, mitä tämän lajityypin henkilöiltä vaaditaan: naisella on kiva työ, joka toki välillä vaatii veronsa, on historia, jonka takia Anna on mikä on, on sympaattisia liikakiloja, on mausteinen bestis, joka sanoo miten asiat makaavat, on miespuolisia ystäviä, jotka haluaisivat olla muutakin kuin ystäviä, ja on tavoittamaton ihastus, johon moni hehkeämpi naaras on iskenyt tekokyntensä. Paketti on siis periaatteessa kasassa. Annan plussaa myös siitä, että Anna heiluu Helsingin ug-piireissä ja että veljen bändimenestys ja bänditouhut ovat over the top, siis todella liioitellut.
Vaikka pidän ärhäkkyydestä, ei se välttämättä toimi chicklitissä ihan täysin optimaalisesti. Genren päähenkilöt ovat kuitenkin useimmiten ressukoita (jotka toki loppua kohden nousevat tuhkasta kuin feenikslinnut), mikä toistaa kirjallisuustyylin tuttua kaavaa toimivalla tavalla. Tämän opuksen solisti saa heti alkumetreillä kummallisia skitsokohtauksia ihan puskista. Pyrimyksenä on varmaankin ollut saada Annan luonteeseen itsenäisen naisen potkua, mutta paikoitellen Anna on ennemmin biatch kuin beyoncee.
Toinen häiritsevä tekijä (näitä ei ole muita) on henkilökavalkadin runsaus. Varsinkin hääsuunnnittelun ympärillä pyörii henkilöhahmoja kuin Vilkkilässä kissoja, eikä niistä kaikista ollut ihan kokonaisiksi, mieleenjääviksi hahmoiksi. Itselleni Dan, Bruno ja Antero olivat yksi ja sama henkilö, mikä ei toisaalta haitannut kokonaisuuden kannalta.
OMG oli mukava, etelän aurinkolomalla helposti lehteiltävä hömpänpömppä. Samalla kun lapset uiskentelivat uima-altaalla, tämä äiti siemaili kylmiä juotavia aurinkotuolissa ja pähkäili OMG:n hääparien sosioekonomisia taustoja ja siinä sivussa Annan edesottamuksia deittailun maailmassa. Ei siinä kuulkaa muuta tarvittu. Toimi hyvin. Ding dong.
Kouluarvosana: 8-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti