keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Tommi Liimatta: Muovikorvo (2007)


Tommi Liimatan Muovikorvossa (2007) on ihan hillittömän hieno kansi! Kiitos vaan graafikolle, joka on osannut pysähtyä olennaiseen. Muovikorvon merkitys valkenee vasta kirjaa lukemalla, tiedoksi vain heille, jotka siellä ovat syyttämäisillään Liimattaa tekotaiteellisuudesta.

Ottaessani Muovikorvon hyppysiini kävin tavallaan jo valmiiksi joutokäynnillä edellisen Liimatan kirjan jäljiltä. Olin kuitenkin saanut selville, että Muovikorvo esittelisi  Liimatan esikoisromaanissa seikkailleen antisankari Aksel Sunnarborgin myöhempiä edesottamuksia, joten olin kiinnostunut urakoimaan tieni läpi tästäkin.

Yllättävän mukavasti Liimatta oli vaihtanut nuotteja kakkosromaanissan; enää ei oltu joutilaiden, puoliurbaanien maassamuuttajien seurassa, vaan rehellisesti Kainuun metsissä asustavien metsänpeikkojen reviirillä. Kirja valottaa maaseudun autioitumisen erikoispiirteitä kylän asukkaiden näkövinkkelistä, puheenaiheesta sisältäpäin. Liimatta käyttää mahtavan värikästä, murteellista kieltä, jota lukiessa hymyilyttää. Varsinkin Aksel Sunnarborgin setä, Gunnar, heittää hyvää läppää. Muita hahmoja kirjassa ovat vanha-Eetvi ja tämän kaksi kylällä riehuvaa aikamiespoikaa, jotka väkisinkin tuovat mieleen Katsastuksen (Matti Ijäs) Öövinin. Näiden naapuria isännöi paikallinen kylähullu, Huuskos-Eki (tuossakin viittaus Katsastukseen), joka omistautuu (melkein) vain ja ainoastaan taiteelleen. Koko Kainuu lienee täynnä Ekin kaltaisia ITE-taiteilijoita.

Pisteet Liimatalle siitä, ettei hän ole jumittunut yhteen tyyliin. Muovikorvo tarjoaa kielellisesti rikkaan lukukokemuksen. Välillä Liimatta sortuu esitelmöimään esimerkiksi teurastuksen saloja oppikirjatyyppisesti, jolloin sivuja tekee mieli hyppiä yli. Paikoitellen kirjailijan oma ääni tuntui häviävän informantin kertomukseen.

Pakko kyllä henkilökohtaiselta kantilta sanoa, että nämä maaseutukuvaukset saavat jäädä vähäksi aikaa vähemmälle. Menneiden aikojen ehtaa agraariyhteiskunnan kuvausta vielä pystyn irvistelemättä lukemaan, mutta nykyisellään meno vaaroilla ja lakeuksilla on sen verta vierasta, että pitäisi olla erittäin hyvä tahto, jotta pystyisin niistä oikeasti diggailemaan.


Kouluarvosana: 7 1/2 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti