perjantai 11. helmikuuta 2011

Jussi Siirilä: Historia on minut vapauttava (2010)

En ole uskaltanut kirjoittaa tästä kirjasta arvostelua, koska sen kirjoittaja Jussi Siirilä myöntää kirjassa googlaavansa nimeään päivittäin. Okei, eivät kirjan päähenkilö ja kirjailija kait yksi yhteen ole, vaikka niin väitettäisiinkin.

Ainakaan kirjan sivuilla seikkailevat Pekka Himanen ja Esa Saarinen tuskin vastaavat tosielämän filosofeja, mutta pirun hauskoja he ovat. Niin on kirjan päähenkilö Jussi Siiriläkin, vaikkei mikään maailman sympaattisin ihminen olekaan.

Se onkin ehkä kirjan suurin puute. Siinä missä renttukirjallisuuden mestari Bukowski osaa olla hellyyttävä kuin ostoskanavalla aikanaan kaupatut eläinlapsivideot, voi tyylilajia taitamaton näyttäytyä helposti avaran luonnon pahiksena. Siirilä valitettavasti edustaa tätä jälkimmäistä Dan Fanten viitoittamaa tietä, jos totta puhutaan.

Kirjan päähenkilö muuttaa lopulta takaisin synnyinseudulleen Kemiin jäänmurtajalle töihin saamatta kauan kaipaamaansa julkisuutta. Siirilä on kyllä kymmenisen kirjaa julkaisseeksi mieheksi käsittämättömän tuntematon suuruus, mutta ei silti kannata varmaankaan heittää pensseleitä santaan, jos laukkujen pakkaamisessa mitään perää oli...

Kouluarvosana: 7+ (Viihdyttävä välipalakirja)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti