Tämä elokuva on vain niille, jotka pitävät estoitta kaikesta, mitä Robert De Niro tekee, ja niille, jotka näkevät pinnan alta, miten syvällinen ja herkkä (vai pieni ja hento?) ote Ben Stillerillä on näyttelemiseen.
Perhe on painajainen -uskovaisena raahasin siippani matinea-näytökseen lähes puolen kilon karkkisäkkien kera. Enpä olisi vielä jokunen vuosi sitten uskonut, että me kaksi angstista tekointellektuellia istuisimme röhkimässä tällaiselle anti-kylddyyri-pläjäykselle keskellä alta ja päältä kaksikymppisten sikailusunnuntaita. Mutta niin vain ajat muuttuvat. Ensimmäistä kertaa muuten mieheni söi koko pussin, enemmän karkkia kuin minä!
Itse elokuvasta ei mieleen jäänyt muuta kuin letkeä meininki. Mitään järkeähän koko elokuvassa ei ollut, mutta siistiä oli, kun Robert De Niron hahmon, patriarkaatti Jack Byrnesin, mystisestä menneisyydestä paljastui naisseikkailu suomalaisen, Aatukka Kokkosen, kanssa. Ben Stillerin Gay Fockerissa oli ensimmäistä kertaa ripaus munaa, mikä toisaalta teki hahmosta hitusen epämiellyttävänkin.
Noh, kaikki tietää, ei tästä tämän syvällisempää pysty puristamaan. Aivot tyhjäkäynnillä tämä on ihan ok.
Kouluarvosana: 8
Tähän on tultu Taksikuskista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti