Tuomas Vimmaa ei kai kukaan veikkaillut Finlandia-ehdokkaaksi, eikä syyttä. Hyvää viihdettä kirja silti oli. Ja tutuissa maisemissa Helsingin kantakaupungissa, joten mikäs siinä oli lukiessa. Narttukoira oli kahden luetun Vimman jälkeen teilannut ravintolakriitikkona paremmin tunnetun hahmon täysin, mutta jossain ihme vimmassa kuitenkin kantoi kotiin miehen uusimman tekeleen(!)
Ajattelin olla jalo ja nappasin kirjan ensimmäisenä, tarkoituksenani esilukea se ja kertoa kannattaako siihen tuhlata aikaa. No, minun todettiin suorastaan ahmivan kirjaa, joten vähättelevistä kommenteista huolimatta myös siippani tarttui kirjaan heti kun se vain vapautui. Tiedä sitten kannattiko. Jos ei klassikot syystä tai toisesta uppoa, niin itse voin vilpittömästi suositella kirjaa. Mitään tajuntaaräjäyttävää lukuelämystä on turha odottaa, roskaahan tämä on suoraan sanottuna. Mutta mielekästä sellaista.
Raksaan Vimma on koonnut kommelluksensa ja alan mädännäisyydet yhteen työskenneltyään raksafirmassa projektipällikkönä, tai "proikkarina", kuten alan miehet ja naiset sanoisivat. Kirjassa on muutenkin paljon raksa-alan jargonia ja puhekieltä. Välillä sen määrä häiritsi, mutta koitin lukea kirjaa todella suopein silmin.
Kirjan päähenkilö etsii uutta työpaikka jouduttuaan työttömäksi vilunkipeliä pelanneen raksafirman mennessä nurin. Lopulta kaveri pääsee kahteenkin haastatteluun ja saa valita kehä kolmoselle nousevan parkkihallin valvomisen tai keskustan arvokiinteistöihin erikoistuneen firman väliltä. Vastakkainasettelussa on vieläpä eettisesti epäilyttävä ja rakennusalalla harvinaisen rehti firma, joten valinta on helppo.
Uuden firman pomo on naisimmeinen, vetävän näköinen ja vieläpä samalla aaltopituudella kuin päähenkilö, joten koko kirjan ajan saa vain odotella koska he lopulta löytävät toisensa. Sellaista hömppää.
Kouluarvosana: 7- (että edes miinus erottaa finlandiaehdokkaasta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti