Jim Jarmuschin The Limits of Control on saanut imdb:n arvosteluissa vain ja ainoastaan ykkösiä ja kymppejä. Enkä yhtään ihmettele. Leffasta ei noin vain osaa sanoa onko se yksi paskimmista vai parhaimmista ikinä. Taidan kuitenkin asettua johonkin näiden ääripäiden turvalliseen välimaastoon, sanotaan vaikka seiskaan.
Haluaisin kovasti tykätä Jim Jarmuschista, mutta se on vain niin vaikeaa. Kaveri saisi kyllä päästää ihailijansa hieman helpommalla.
The Limits of Control on taas tyypillistä Jarmuschta = siinä ei tapahdu mitään. Ei niin yhtikäs mitään. Siinä seurataan vain kaverin (Isaach De Bankolé) kahvin juontia Epsanjassa, ensin Madridissa, sitten maadeudulla, Andaluciassa kai. Tyyppi ottaa kaksi espressoa, erillisissä kupeissa toiset toisensa jälkeen.
Välillä samaan pöytään istahtaa joku toinen, joka kysyy "et taida puhua espanjaa?", johon kaveri vastaa "en". Tämän pidempiä vuorosanoja De Bankolélla ei ole. Sitten he vaihtavat tulitikkuaskeja keskenään. Askissa on aina jokin viesti, jonka päähenkilö nielaisee luettuaan. Jotain rikollistahan heppu on tekemässä, mitä, selviää lopussa.
Kaunista katseltavaanhan leffa on, mutta ehkä jotain sisältöä, Jarmusch, jos satut tätä blogia lukemaan, voisit elokuviisi ympätä.
P.P.S. Hahmoista tulee kyllä eittämättä Lynchin leffat mieleen
P.P.P.S. Huomaa Gael García Bernalin edessä oleva espanjalainen olut - naurettavan kokoinen!
Kouluarvosana: 7
Mitenkään haukkumatta Jarmuschia, sillä pidän miehen elokuvista kovastikin - myös Limits of controlista - niin vaikka Jarmusch tekeekin parhaat Jarmuschelokuvat, on herra jäänyt itseensä jumiin. Samaan tapaan kuin vaikkapa Lynch, tai Burton, joiden on näemmä aina tehtävä itsensä kopioita ja vaikka tekevätkin ne hyvin, niin muutakin tekisi mieli maistaa kuin aina sitä eksooottista veriapinamehuvodkaa.
VastaaPoistaMutta toisaalta jos Jarmusch ei tee Jarmuschia, niin kuka sitten.
PS. naurahdin melkein ääneen P.P.P.S.:n sisällölle.
On varmaan paskamainen homma joutua tekemään aina vain uudelleen leffoja, joita kukaan ei kuitenkaan ymmärrä, mutta jonkunhan ne tosiaan on tehtävä. Kyllähän niitä ilokseen katselee, vaikkei niistä tuon taivaallista ymmärtäisi.
VastaaPoista