En ole koskaan ollut elämäkertojen ystävä. En äkkisältään muista lukeneeni kuin Pelestä ja Bukowskista kertovat opukset. Tätä teosta olin kuitenkin odottanut pitkään ja hartaasti. Pettymykseni oli suuri kun synttärilahjaksi toivomaani kirjaa ei löytynytkään lahjapaketista, mutta onneksi siipalla oli mahdollisuus korjata virheensä Kirjan ja ruusun päivänä.
Kaikki tuntevat varmaan jonkun, jos ei useammankin, joka on viettänyt elämänsä parhaat vuodet Kingston Wallia kuunnellen. Tarkoitan, p e l k ä s t ä ä n Kingston Wallia kuunnellen. Sellaisen, joka on musiikkia etsiessään löytänyt Kingston Wallin ja lopettanut etsinnän sen sileän tien.
Minä kuulun juuri siihen joukkoon. Olen joskus Aki Kaurismäkeä mukaillen sanonut, ettei ole kuin yksi kirjailija: Dostojevski. No, musiikissa on sama juttu Kingston Wallin kanssa. Pärjäisin autiolla saarella vallan mainiosti, Dostojevskin, Tarkovskin ja Petri Wallin tuotannon kanssa. Ei, en mielestäni liioittele, mainitessani herrat samassa lauseessa. Itse asiassa en ole puhunut lukuvuorossa olevasta kirjasta yhtä maanisesti sitten luettuani viimeksi Dostojevskia.
Kaikki kunnia Viljami Puustiselle, joka on kirjoittanut tällaisen hehkutuksen ansaitsevan kirjan, mutta varmaan vasemmalla kädelläkin kirjoitettu kirja näin mielenkiintoisesta aiheesta olisi ollut mieleeni. Petri Wallin saaga on nimittäin jäänyt aina mysteeriksi minulle. Miksi mies riisti henkensä niin nuorena? Enää en joudu elämään epätietoisuudessa, kiitos Puustisen ja hänen haastateltavien.
Mitä Wallille sitten kävi? Suosittelen lukemaan. Saaga on kovin traaginen ja kertoo kuinka herkkä sielu oli kyseessä kuin myös kuinka vaarallisia päihteet voivat olla ja kuinka mielenterveysongelmiin tulisi saada hoitoa.
Kouluarvosana: 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti