sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (2015)

Lähde: Into
Korealaisen menestyskirjailijan ensimmäisen suomennetun kirjan asetelma kuulosti herkulliselta. Mitä oikeastaan aikuiset jo kotoaan muuttaneet lapset tietävät äidistään?

Tämän kysymyksen äärelle joutuvat kirjan henkilöt heidän jo vanhuudenhöperön äidin kadotessa Soulin suurkaupunkiin. Kaikki eivät edes tiedä äitin olleen jo huonossa kunnossa. Ja voi, kurjuutta kyllä riitti äidin elämässä, kun hänen tarinaansa aletaan käydä läpi hänen läheistensä kautta.

Lapset ja aviomies vuorollaan muistelevat suhdettaan kadonneeseen naiseen. Kohtelinko häntä huonosti kaikki nämä vuodet? Miksen ymmärtänyt hänen kärsivän, vaan ruikutin omista huolistani.

Päähenkilön käsittely muiden kautta on raikas idea. Lopulta myös äiti saa puheenvuoron. Hänen muistellessa suhdetta lapsiinsa osoittautuu, että hänkin katuu sanomisiaan ja tekemisiään.

Ja kärsimys, siinä läheiset olivat oikeassa. Äidin maailmankuva kehitysmaan arjessa on inhottavan eksistentialistinen. Kuinka kitukasvuisessa maaperässäkin kasvit väkisin mielettömällä elämänhalullaan tunkevat kortensa kohti korkeuksia.

Jossain vaiheessa inhorealistinen ote maailmaan sai pahoinvoivaksi. Ajattelin, etten halua tällaista lukea, mutta se oli varmasti kirjailijan tarkoituskin. Saada ajattelemaan millaista elämä oli ja on kehitysmaassa, jollainen Etelä-Koreakin vielä vähän aikaa sitten oli. Kamppailua elämästä ja kuolemasta, eli miten saada riisi lasten lautasille päivittäin. Tai lapsille koulutus. Sellaista Suomessakin kai oli vielä hetki sitten. Ja suurimmassa osassa maailmaa vielä tänä päivänä.

Lopussa kadonneen naisen lapsi matkustaa Roomaan. Siellä lukijallekin käy selväksi, että äiti oli eräänlainen jeesushahmo. Hän kasvatti lapset omasta hyvinvoinnista tinkien, jotta näille olisi pesästä lentäessä maailma auki.

Lukukoemus oli tuskien taival, mutta loppu palkitsi.

Kouluarvosana: 9-

2 kommenttia:

  1. Aloittelin tätä kerran lukea, mutta jäi kesken jo parin ekan sivun jälkeen. Taisi olla väärä ajankohta, sillä kirja kyllä kiinnostaa, mutta lukeminen vaatinee omanlaisena mielentilan.

    VastaaPoista
  2. Aluksi minustakin tuntui, että olisiko takakansitekstin lukeminen riittänyt tajutakseen idean. Välillä tuntuu, että kirjasta kerrotaan liikaa takannessa, toisaalta ehken olisi kiinnostunut kirjasta ilman esittelyä.

    VastaaPoista