perjantai 9. heinäkuuta 2010
Tom DiCillo: When You're Strange
Nyt pääsee Rakkaus on koira helvetistä -blogikin hehkuttamaan kuumaa hottis-miestä!!!! Slurps ;-p Voilà (tai ilman) let us present: JIM MORRISON!
When you're strange on elokuvamainen dokkari The Doors -yhtyeestä ja etunenässä tietysti Jim Morrisonista. Allekirjoittaneelle tämä pätkä ei tarjonnut mitään uutta, mutta kuvamateriaalia oli hienoa päästä tiirailemaan, varsinkin kun se oli rakennettu hienosti tarinanomaiseen muotoon. Lopputuloksena oli ikään kuin bändin kuvallinen elämänhistoria ilman jälkiviisauksia hengissä selvinneiltä. Vanhoja filminpätkiä yhdistelemällä oli saatu aikaan visuaalisesti melkoisen tyydyttävä paketti. Kertojaäänenä toimi kukas muu kuin itse Johnny Depp (jotenkin vain jimmorisonmainen karaktääri hänkin).
Dokumentti etenee kronologisesti Morrisonin lapsuudesta aina tämän kuolemaan saakka, joka siis yllätti miehen vain 27 vuoden legendaarisessa iässä. Koko stoori on kertaalleen kerrottu jo Oliver Stonen The Doors -elokuvassa, jossa aikoinaan Morrisonina hääräsi varsin uskottava Val Kilmer. (Erittäin hyvä elokuva muuten) Juontahan ei näissä dokkareissa voi radikaalisti muuttaa ;-)
Toki tässä pätkässä pääsi hienosti käsiksi Jim Morrisonin elämään, vaikkakaan miehen motiiveista palaa nopeasti loppuun ei pahemmin kerrottukaan. Toki yritystä oli laajentaa käsitystä kuvaamalla silloista maailmantilannetta iänikuisilla Vietnam- ja Woodstock-lätinöillä, mutta melko latteaksi tuppasi alustukset jäämään. Sitä paitsi, kun on jo 14-vuotiaana palavasti rakastunut Jim Morrisoniin, ei ole muu kuin tyytyminen ja hyväksyminen selitykseen, että Jim oli intellektuelli taitelijasielu, jonka tarkoitus oli palaa hetki täysillä ja sammua sitten yllättäen.
Kyllähän tätä dokumenttia katsellessa tuli väkisinkin mieleen, että olenpa jo vanha täti (joka kyllä edelleenkin lämpeää Jim Morrisonille ja The Doorsin musiikille). Melko hellyyttävältä näytti tuo parikymppisten, "elämää suurempien" taiteilijoiden maailmantuska. Olisipa Jimkin ehtinyt himpun verran vanhemmaksi saadakseen enemmän perspektiiviä siihen mikä elämässä todella on tärkeintä.
Kouluarvosana: 8 1/2
Tunnisteet:
8,
arvostelu,
dokumentti,
elokuva,
Jim Morrison,
The Doors,
Tom DiCillo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti