Anja Kauranen: Kultasuu

Aika vaikuttavaa. Naispuolinen Kultasuu, Sal Paradise, Henry Chinaski tai mikä lie. Anja Kaurasen kirjan Kultasuu päähenkilö, Kultasuu, seikkailee Helsingin Kalliossa "aika siskokultien", Blondin, Saldon ja Lepakon kanssa sekä "Enkelistadissa", "Isossa Appelsiinissa", "Mikä-Mikä-Maassa" Jim Davidovin kanssa.

Kultasuu viittaa paitsi päähenkilön elämäntapaan, naisen kaunopuheisuuteen. Nämä ovatkin jotain aivan vallankumouksellista Anja Kauraselta. Enempää tuskin yhdeltä kirjalta voikaan vaatia. Kaurasen naiset dokaavat, naivat, varastelevat ja filosoivat. Eli kaikkea mitä rakastetut mieshamot ovat tehneet maailman sivu maailmankirjallisuudessa. Kaurasen kieli taas on jotain aivan käsittämätöntä. Enpä muista totta puhuen lukeneeni koskaan tällaista tykitystä.

Yleensä en tee näin, mutta antaa kirjan itsensä puhua puolestaan, ei tätä muuten voi arvostella: "Stogestoorii puolsi tääki tikki et joskus öisin unissaan kesken pehmeen kitaläpyskän paukuttelun se jäbä alko bamlaan venäjää ja vaikken mä niistä sen nocturnoroiskutteluista paljoo snaijannukaan sen verran mä kumminki kelasin et se stikkas sitä slangia ku Neukkulan alkuasukkaat. Mut koskaan muulloin Jim Davidov ei ryystäny pätkääkään daadaata eikä halunnu mainita ekaakaa hakaa niihin ilmansuuntiin mut joskus herkkinä hetkinä ku mä aloin suoltaa kuplaa näist miun kareliaanisist geenilöist eli täst suonis sytkyttäväst alituisest ikäväst ja luita liottavast levottomuuvest joita mie en oo tähä pöytään ensinkää tilant, Jim Davidovin öögissa välkähti ja vaik se sit aina röyhtäiliki mun kosteille nostalgioille ja parahti aina varta vasten skriinaamaan just mun stoorien traagisten kliimaksien kohalla, mä tiesin. Mähän tsennaan aitoslaavilaiset vibrat vaik säkki päässä kahen kilsan säteellä."

Eikä äskeinen vuodatus ole mikään kirjan kohokohta, vaan vastaavanlaisen taidonnäytteen olisi voinut poimia miltä sivulta tahansa. Aika huimaa.

Kouluarvosana: 10 (ei kai tälle muutakaan voi antaa)