lauantai 16. toukokuuta 2015

Junot Díaz: Vieraissakävijän opas rakkauteen (This Is How You Lose Her) (2012)

Vieraissakävijän opas rakkauteen (2012) on aiemmasta kirjastaan Pulitzerilla palkitun Junot Díazin sikermä lyhyitä, usein samoja henkilöhahmoja sisältäviä novelleja. Kirjan otsikko on saanut mielenkiintoisen suomennoksen, joka kyllä kiteyttää tarinoiden ytimen, mutta antaa kirjasta ehkä tarkoitusta kepeämmän ennakko-odotuksen. Kirja ei nimittäin värikkäästä kielenkäytöstään eikä helteisiin lomapäiviin viittaavasta kannestaan huolimatta ole kepeä kesäpokkari. Lyhyet tarinat ovat oikeastaan ahdistavuuteen asti meneviä sosiologisia huomioita.

Díazin päähenkilö on Yunior, Dominikaanisesta tasavallasta lapsena New Yorkin taajamiin muuttanut siirtolainen. Diazin tarinoissa seikkaileva Yunior kasvaa latinohoodeilla ja ottaa oppinsa kulmakuntien casanovalta eli isoveljeltään. Kantavana teemana novelleissa on kyvyttömyys olla parisuhteessa, siitä huolimatta, että rakkaudenkaipuu on Yuniorilla valtava. Yunior ja hänen vertaisensa pettävät tyttöystäviään järjestelmällisesti, itsekkäinä ja naiiveina uskoen, että he voivat sekä syödä kakkua että säästää sitä samaan aikaan. Katumus iskee vasta sen jälkeen, kun sivusuhteista on jääty kiinni ja nainen pakannut kimpsunsa ja kampsunsa. Murheeseen otettu katumuskalja saattaa muuttua monen vuoden ryyppyputkeksi ja fyysiseksi ja henkiseksi rappiotilaksi.

Petipuuhilla retostelu ei kuitenkaan ole Díazin ainoa keppihevonen. Kirjan hahmot ovat työläistaustaista maahanmuuttajasakkia, jota gringot ylenkatsovat. Dominikaaneista muutetaan paremman elämän perässä usein niin, että perheen isä lähtee etukäteen raivaamaan tietä onneen äidin ja lasten jäädessä vanhaan kotimaahansa odottamaan tilaisuutta muuttaa perheenpään perässä. Usein käy kuitenkin niin, että perheen muuttomahdollisuudet viivästyvät ja odotus pitkittyy vuosien mittaiseksi. Kun äiti ja lapset odottavat vanhassa kodissa, isä on saattanut jo perustaa uuden perheen Yhdysvaltoihin. Niinpä isä elää kaksoiselämää kahden perheen välissä.

Díaz kuvaa ihmisen puhtaan itsekkääksi eläimeksi, jonka päätökset pyörivät vain oman navan ympärillä. Miehet kuvataan niljakkeiksi, mutta eivät naisetkaan jää pekkaa pahemmaksi. Yunior ja kaverit pettyvät pahanpäiväisesti, kun raskaiksi tulleet sutturat vetävät heidät isyysarvailujen hetteikköön. Köyhät naiset voivat kiristää raskauksillaan ylläpidon itselleen ja muille aviottomille lapsilleen, ainakin siihen saakka, kunnes isäehdokkaat huomaavatkin tulleensa höynäytetyiksi.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin Díazin katkeransuloisista tarinoista. Mikäli vetreä ja nuorekas kirjoitustyyli ryyditettynä ripauksella yhteiskunnallista havainnointia kiinnostaa, suosittelen tutustumaan.

Kouluarvosana: 8,5

2 kommenttia:

  1. Minulla olikin ihan mennyt ohi, että tämä teos on myös suomennettu, joten olipa hyvä, että törmäsin kirjoitukseesi. Jäin miettimään tuota, että suomennoksella teosta on kepeytetty. Mielenkiintoista. Se käsitys, mikä minulla on Díazista on kyllä aika kaukana kepeydestä tai niin, että tietynlaista kepeyttä voi olla pinnalla, mutta sen alla taas ihan jotain muuta.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiva että kommentoit, Omppu! Ja hups heijaa, olin ilmaissut asian hieman väärin (korjaan blogitekstiin): tarkoitin suomennoksen keveydellä tuota kirjan otsikkoa, en suinkaan koko käännöstä :) Tämä oli ensimmäinen lukemistani Díazin kirjoista eikä varmaankaan jää viimeiseksi. Pidän erityisesti tällaisista kirjoista, joista voi kevyen pinnan alta löytää vakavaa sanottavaa. Olen ehkä sellaisessa elämänvaiheessa, jossa pientä keveyttä vaadin kirjalta kuitenkin lähes joka kerta, hih!

    VastaaPoista