David Lynchin Catching the Big Fish on ennen kaikkea puheenvuoro transsendenttisen meditaation puolesta. Kirjan nimellä Lynch viittaa luovuuden lähteeseensä, jota hän vertaa kalastamiseen: suuret kalat uivat syvissä vesissä. Syvällä itsessä on yhtenäiskentäksi kutsuttu taso, jota lähemmäksi pääsee tietoisuuttaan laajentamalla. Tietoisuutta taas on mahdollista laajentaa meditaation avulla.
Luovuuden lisäksi tietoisuuden lisäämisellä on muitakin varsin houkuttelevan tuntuisia seurauksia. Kukapa ei haluaisi onnellisempaa elämää, proustilaista kykyä havainnoida maailmaa ja maailmanrauhaa. Eiköhän ole aika aloittaa uusi harrastus.
On kirjassa paljon mielenkiintoista asiaa myös Lynchin tuotannosta ja elämästä. Hän on esimerkiksi asunut lapsuutensa Twin Peaksin kaltaisissa tuppukylissä maagisten metsien ympäröimänä, koska hänen isänsä oli metsäntutkija. Lynch puhuu myös mielellään koodikieltä näyttelijöilleen, kuten hänen esittämänsä Twin Peaks -hahmokin alaisilleen. Lisää tuulta esimerkiksi tarkoittaa lisää mysteeriä.
Lynchin tarinat muiden elokuvan suurmiesten tapaamisista olivat herkullisia. Felliniin hän tutustui kaksi päivää ennen tämän vaipumista koomaan. Kubrick oli kutsunut Lynchin kavereita katsomaan tämän suosikkielokuvaa, joka osoittautui Eraserheadiksi.
Mielenkiintoista on Lynchin suhtautuminen uuteen tekniikkaan. Inland Empirenhan hän kuvasi digikameralla. Eikä kuulemma aio vaihtaa takaisin filmiin. Digikameralla kun on niin helppo kuvata: se on pieni ja kätevä, akku kestää kauan ja tarkennuskin on automaattinen!
Mainio pieni kirja elokuvista ja henkistymisestä kiinnostuneille.
Kouluarvosana: 9
Tekee mieli vähän jakaa: Olin muutama vuosi takaperin Messukeskuksessa kun Lynch saapui Suomeen puhumaan transsendenttisesta meditaatiosta ja promosi samalla jotain Suomeenkin perustettavaa (jo perustettua?) alan nettiyliopistoa. Itse menin tietenkin kuuntelemaan ihailemaani elokuvantekijää, kuten varmaan suurin osa osanottajista (Lynchiä tämä ei tuntunut haittaavan \o).
VastaaPoistaOli äärimmäiseen innoittavaa nähdä Lynch itse, flesh and blood, tukka pystyssä ja kädet viuhtovina, ja kuulla miehen tarinoita elokuvista ja niiden teosta.
Transsendenttiset meditointisepustukset eivät kyllä napanneet. Lynch vaikutti vielä suht selväjärkiseltä, mukaanpyydetty proffa, joka fiilisteli meditoinnin superfysiologisia vaikutuksia ja ties mitä, ei.
Koko transsendenttisesta meditaatiosta jäi joten nahkea maku suuhun. Että Lynch kaapataan ja viedään jonnekin vuorelle loppuiäksi.. Eri asia on, jos Lynch sinne itse kipuaa, kuten tämä arviosi antaa ymmärtää ^_^.
Vau, oli varmaan hienoa nähdä kaveri livenä. Itse olen viime aikoina törmännyt tohon meditointihommeliin niin monessa lähteessä, että on alkanut kiinnostaa.
VastaaPoista