Kaunista. Mitä muuta tässä voi sanoa.
Aina silloin tällöin tekee hyvää katsoa aasialainenkin elokuva. Tällaisen mestariteoksen nähtyään sitä miettii, että miksi niinkään harvoin. Viisi vuodenaikaa esitettiin juuri Orionissa Cinema Mondon 2000-luvun parhaimmiston joukossa, enkä yhtään ihmettele. Olen mykistynyt.
Viisi vuodenaikaa on elokuva vuoristojärvellä kelluvasta temppelistä. Ja siinä sivussa elämästä, kuolemasta ja elämän kiertokulusta. Ensimmäinen jakso, kevät, esittelee temppelissä asustavan munkin ja pienen pojan. Luonto ja kuvan kauniit maisemat esittävät muita pääosia. Kesällä seurataan pojasta nuoreksi mieheksi kasvaneen munkin edesottamuksia, jotka ovat rakastuminen ja karkaaminen temppelistä. Syksy on taas toistakymmentä vuotta vanhentuneen munkin paluun ja katumuksen aika. Talvi kuoleman ja uusi kevät jälleensyntymisen.
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Ei elokuvassa paljoja tapahdu. Tunnetasolla sitäkin enemmän. Yksinkertainen osaa olla välillä kaunista.
Mitä muuta tälle voi antaa kuin täydet pisteet. Vaikuttavaa!
Kouluarvosana: 10
koira naapurista lähettää terveisiä ja linkin:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=G2nCx9l09tc
Täytyy yhtyä tähän näkemykseen. Leffassa on jotenkin maaginen ote ja ainakin itselle tuli sellainen puhdistunut olo. Pitänee katoa uudestaan syksyn pimeydessä.
VastaaPoistaAnonyymi: Ihme filmejä. Tosi spookyjä.
VastaaPoistaJZ: Vois kokeilla toimiiko leffa Mäkkärin jälkeisiin morkkiksiin.
"Himo synnyttää omistamisen halun".
VastaaPoistaUpea elokuva, jossa kaikki kuvat ovat kuin maalauksia. Ja samallla elokuva näyttää vahvasti elämää. Suosikkileffojani.
Häikäisevän kauniita kuvia.
VastaaPoista