Peter Franzén: Tumman veden päällä (2010)

Peter Franzénin Tumman veden päällä (2010) sai viime vuoden aikana melkoisen häkeltyneen vastaanoton lukijoiltaan. Yleisön ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, kun taas yksi näyttelijä-laulaja-taiteen moniottelija pääsi julkaisemaan tilityksensä lapsuudesta. Minua ainakin harmitti, kun Franzén sanoi eräässä haastattelussa, että "häneltä pyydettiin kirjaa". Miksei minulta pyydetä kirjaa?!? Ei kukaan soita minun numerooni ja pyydä minua kirjoittamaan kirjaa. On niin väärin, että julkkikset saavat räpeltää mitä tahansa sontaa ja kaikki pääsee julkaisukynnyksen yli.

No anyway, kävikin niin, että Tumman veden päällä lukeneet alkoivatkin kakoa sanojaan. Kirja ei ollutkaan ihan sysihuono, vaan.... itse asiassa, ihan ok, jopa hyvä! Ennen omaa luku-urakkaani olin siis osannut karistaa negatiiviset ennakko-odotukset ja olin muutenkin alkanut uskoa Franzénin olevan yksi uusi henkilö harvalukuiseen monilahjakkuuksien listaan.

Kirja kertoo lounais-lappilaisesta pikkupojasta, Peetteri Ransseenista, kuten ihmiset tapasivat lausua. Pojan isäpuoli terrorisoi perheen elämää väkivaltaisella käytöksellään, ja jotkut kirjan kohtauksista olivat melko inhottavia lukea. Onneksi tiesin toiveikkaan lopun kompensoivan vähän ja tuovan helpotusta kärsimyksiin.

Franzénin vahvimpia puolia kertojana on tapa mennä sisälle tilanteisiin todellakin pikkupojan näkövinkkelistä. Tunnelmakuvat ovat hienon intensiivisiä ja ne herättävät lukijankin nostalgiset fiilikset ännänteen potenssiin. Olin esimerkiksi ihan unohtanut, miltä tuntui seistä ala-asteen joulujuhlassa osana joulukuvaelmaa, ja tuntea kynttilöiden lämpö pimeässä jumppasalissa. Kirja tuo tämänkaltaiset muistot kaikille yhteisiksi.

Itse en ehkä nostaisi tätä kirjaa "parhaimpien lukemieni kirjojen" joukkoon mutta ihan hyvä se silti on.

Mm. Zephyr on joutunut myöntämään kirjan hyväksi :-)
Jorin blogissa on lisää juttua kirjasta enemmän tietoa haluaville.

Kouluarvosana: 8