Internetin ja sosiaalisen median maailma on todella mullistanut elämäntapaamme, ja itselläni on ainakin aika viekas olo seuratessani näitä tapauksia, joissa yhteisiä, sanallisia tai sanattomia sääntöjä ei ole tai niitä ei totella. Facebookissa aikuisetkin saavat luvan kanssa rellestää kuin hiekkalaatikolla konsanaan.
David Fincherin The Social Network ei ollut viime vuonna ainoa Facebookista kertova elokuva. Catfish (2010) käsittelee kiistakapulaa pragmaattisemmalla tasolla kuin Fincher rainassaan. Catfish on newyorkilaisten filmintekijöiden, Henry Joostin ja Ariel Schulmanin, dokumentaarinen (?) katsaus Facebookin käyttötarkoituksiin ja siellä tapahtuvasta sekoilusta koituviin seurauksiin.
Varoituksen sana: Catfish asettuu linjaan Casey Affleckin I'm still here (2010) ja Banksyn Exit through the gift shop (2010) -"dokumenttien" kanssa. Catfish saa edellä mainittujen filmien tavoin pään pyörälle epäilyksillä, ovatko esitetyt tapahtumat oikeasti tosia vai eivät. Todenpohjaisuuden voi jokainen päätellä maanisen googletuksen ja nettisurffauksen jälkeen, joten itse en ota tässä kantaa, kumpaan suuntaan itse kallistun...
Dokumentin idean voisi tiivistää lyhykäisesti näin: ohjaajaparivaljakko Joost ja Schulman bongaavat kiinnostavan dokumentin aiheen, kun Schulmanin veli valokuvaaja-Nev Schulman alkaa saada netissä yhteydenottoja valokuvataiteeseensa liittyen. Nev vastaanottaa vuolaita ylistyksiä ja kiitoksia 8-vuotiaalta Abby Pierceltä jostain Michiganin takamailla sijaitsevasta tuppukylästä. Abby on ihmelapsi, joka maalaa taidokkaita (?) jäljennöksiä Nevin valokuvista ja pikku hiljaa Nev alkaa tutustua Abbyyn ja tämän laajaan perheeseen, jonka sekalaiset jäsenet alkavat lähettää Neville "friend requesteja". Nevin ja Abbyn isosiskon välille kehkeytyy jopa online-romanssi. Pariskunta käy hekumallisia puhelinkeskusteluja ja haaveilevat tapaamisesta oikeassa elämässä.
En paljasta Catfishin tapahtumia tämän enempää, mutta sanon sen verran, että mikäli Catfish o l i s i fiktiota, aika maltillisesti pojat olisivat aihetta lähestyneet. Ja mikäli Catfish o l i s i totta, melko kummallista todellisuus olisi. En kuitenkaan yllättynyt dokumentin lopputulemasta, mitä muutakaan voi olettaa? On suorastaan ihme, ettei aiheesta oltu aikaisemmin tehty elokuvallista pläjäystä. Tällaiset stoorit nyt vain tuppaavat olemaan todellisuutta meidän aikamme ihmisille.
Catfish paljastaa Facebookin todellisen olemuksen; kuinka siellä voidaan toteuttaa omia unelmia, olla juuri sellainen kuin haluaa. Voi luoda nahkansa aina kun entinen identiteetti alkaa tympiä.
Kunnianosoituksena Jesse Eisenbergille tämä postaus olkoon ensimmäinen Rakkaus on koira helvetistä -blogin postaus, jota mainostan omalla Facebook-seinälläni!
Kouluarvosana: 8 1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti