perjantai 3. kesäkuuta 2011

Hunter S. Thompson: Suuri hainmetsästys (The Great Shark Hunt) (2010)


Tässä on toinen kirja, jonka arvostelua en ole saanut aikaiseksi. Jos totta puhutaan, en edes saanut koko kirjaa luetuksi loppuun.

En tiedä, ehkä jutut toimisivat paremmin pieninä annoksina, kuten ne on alunperinkin julkaistu. Suuri hainmetsästys on siis kokoelma Hunter S. Thompsonin lehtijuttuja.

Ja niitähän riittää. Kun kysyimme Sammakolta arvostelukappaleita luettavaksi, saimme sieltä kaksi puhelinluetteloakin paksumpaa kirjaa. Huh, varsinainen testi.

Jos Suuressa hainmetsästyksessä riittä juttuja, juttua riittää myös jokaisessa artikkelissa erikseen. Thompsonilta tuntuu vain tulevan ja tulevan juttua. Varsinainen papupata. Kaveri selittää ummet ja lammet ties mistä, kun tehtävänä on kirjoittaa juttu Super Bowlista tai Kentucky Derbyn laukkakisasta.

Enimmäkseen Thompson kirjoittaa tietenkin sekoiluistaan. Ja niissähän riittää. Poloinen britti Ralph Steadman, joka vastasi joissain Thompsonin jutuissa piirroksista, on pää pyörällä laukkakisoissa Thompsonin tutustuttaessa tämän dokaamisen ja muunkin päihteilyn saloihin. Dokaamista harrastaa tietenkin kaikki muutkin laukkakisoja seuraavat, joten siinä mielessä Thompson vain eläytyy yleisön osaan laittamalla kaikkensa likoon.

Asianajaja-kaveri Oscar Acosta puolestaan pärjää Thompsonin tahdissa päihteiden väärinkäytössä. Saatesanat Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -kirjaan ovat mielenkiintoista luettavaa. Joka toiseen väliin Thompson valittelee, että kyseessä on epäonnistunut näyte gonzo-journalismista, sillä kyseisen lajityypin pitäisi pohjautua tositapahtumiin. Toisaalta toiseen hengenvetoon kaveri muistelee trippien täyteistä Vegasin matkaa onnistuneena reissuna.

Super Bowlin aattona taas kiertää huhu, jonka mukaan Thompson on vetäytynyt johonkin murjuun rännittämään heroiinia kolmeksi päiväksi. Thompson ei tietenkään tee elettäkään katkaistaakseen huhulta siivet.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi Suuressa hainmetsästyksessä muun muassa kuvaillaan chicanojen asuttaman losangelesilaisen barrion mellakoita sekä pormestarinvaalikampanjaa Aspenissa, jossa 29-vuotias "happopää" Joe Edwards oli asettunut ehdolle.

Sisällysluettelon mukaan juttua riittäisi vielä esimerkiksi Marlon Brandosta, Hemingwaysta ja beatnikeistä. Niitä odotellessa. Sopivina välipaloina muiden kirjojen välissä ne toimivat taatusti. Sellaista tykitystä Hunter S. Thompsonin kirjoitus parhaimmillaan on!


Kouluarvosana: 9

2 kommenttia:

  1. Yees.Thompson oli yksi jenkkien suurin yhteiskuntakriitikko ja tutkiskelija.Tämä Hainmetsästys on parhaita koosteita hänen artikkeleistaan vaikka 70-luvun jenkkipoliitikot tuskin sanovat meille mitään.Thompson,lsd ja aseet - niinhän se myytti menee.Joka tapauksessa tyyppi ansaitsee kumarruksen ja hatunnoston teksteistään.

    VastaaPoista
  2. Joo, nimenomaan 70-luvulla ukko oli timanttia, mutta sen jälkeen ei kaiketi mitään merkittävää ole tullutkaan ulos (korjatkaa jos olen väärässä). Kyllähän sen LSD:n kai jossain täytyykin näkyä.

    VastaaPoista