Loistoa!Magneettimiehessä ohjaaja Arto Halonen glorifioi nuorena nukkuneen muusikon Pekka Strengin ja siinä sivussa hieman itseäänkin ja tähän katsojaan upposi kuin vanhaan ihmiseen.
Tasavallan presidentin ystävänä on levysoittimeeni joskus eksynyt Strengiäkin, mutta hieman huvittuuneena olen tainnut kyseiseen herraan suhtautua. Vaan tämän elokuvan nähtyäni on hankittava uudelleen Strengiä stereoihin ja kuunneltava tarkemmin, tulihan dokumentista vakuuttuneeksi hänen loistokkuudestaan.
Halosen työt olen onnistunut sivuuttamaan kokonaan, vaikka olenkin ollut tietoinen jonkinasteisesta hypetyksestä miehen dokkareiden ympärillä. Pyhän kirjan varjo on joskus tv:n myöhäisillassa jäänyt kesken, ja todennäköisesti olisi tämäkin jäänyt ilman YLE Areenaa. Propsit sille siis!
Kyseessähän on siis varsin ansiokas dokumentti, jossa kaikki palaset tuntuisivat olevan kohdillaan. Aihe on mielenkiintoinen ja Strengin valovoimaisuus kantaa osaltaan elokuvaa. Hyviä haastateltavia on löytynyt ja he mystifioivat Strengiä ansiokkaasti. Halonen itsekin on muiden joukossa kertomassa suhteestaan Strengiin, mikä istuu kyllä hyvin elokuvaan. Koululaisen stoori kertoo Strengin puhuttelevan aina uusia sukupolvia. Maisemakuvat luonnosta ja kaupungista ovat onnistunutta kuvitusta kertomukselle.
Strengin laulujen lisäksi kuullaan miehen kirjoituksia, jotka tekivät vähintään yhtä suuren vaikutuksen Koiriin. Kirjoituksia tulkitsee erittäin ansiokkaasti Olavi Uusivirta, joka vaikuttaisi olevan tämän ja jokin aika sitten näkemäni Ganesin jälkeen ehdottomasti myös ennakkokäsitysten tarkistamisen arvoinen tapaus!
Asetelma on tietenkin otollinen Strengin nostamiseksi puolijumalan asemaan Suomen omaksi Jim Morrisoniksi. 26-vuotiaana kuollut hippi, joka ehti levyttää pari levyä ja runoilla. Dokkarin nähtyään ei voi kuitenkaan olla kahtaa mieltä Strengin erityisyydestä. Eipä tässä muuta voi kuin koittaa henkistyä Strengin viitoittamalla tiellä.
Arvosana: 9+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti