Kreetta Onkelin uusin opus on nimeltään Kutsumus. Se kertoo kirjailijan kutsumuksesta, tai oikeastaan sen puutteesta. Tarinassa on kaksi naista. Sanelma Salminen on jo aiemmin julkaistu, vähänmyyvä kirjailija, ja Gunnevi Björknheim Sanelman esikoisrunokokoelmaansa omakustanteena painattava tuttava.
Sanelma ei ollut koskaan tuntenut kutsumusta kirjailijan hommiin, vaan hän ajautui kirjallisuusalalle työkkärin kautta ensin kustantamoon esilukijaksi ja sittemmin kirjallisuuskriitikoksi sanomalehteen. Kenkää tuli molemmista duuneista. Sitten syntyi lapsi yhden yön hairahduksesta. Jossain vaiheessa Sanelmalta kuitenkin saatiin julkaistua eksistentialistiset teokset: Tilillä ei ollutkaan mitään, Ihmisiä jotka tuntevat toisensa vaikka eivät haluaisi, Tänä aamuna hyvin hautunutta puuroa ja Yksinäisyys sallittu suojatiellä. Sanelma on peeaa, ja parikymppinen tytär rypee työttömänä kotona, koska ei suostu ylioppilaana siivoajaksi. Viini on Sanelman kutsumus, kirjoittaminen ei. Sanelman uunituorein on vain 46-sivuinen.
Gunnevi Björkenheim on matkalla painattamaan esikoisrunokokoelmaansa Postia terveyskeskuksesta, jota tämä on synnytellyt 50 vuotta. Hän kohtaa Sanelma Salmisen, ja leidit dokaavat kirjan painattamiseen tarkoitetut rahat. Viimeisillä penneillään Gunnevi ostaa postimerkit ja lähettää runokokoelman kustantajalle. Ja heti tärppää! Postia terveyskeskuksesta on bestseller ja Gunnevista tulee julkinen eläin kirjaansa promotessaan. Uutta tekstiä ei vain tahdo syntyä, vaikka kustantaja painostaa, menihän ensimmäisenkin kirjan kirjoittamiseen puoli vuosisataa.
Naisista Sanelma on realistinen, Gunnevi haihattelija, mutta pinnalliset kirjat myyvät. Gunnevin toinen kirja syntyy lopulta yllättäen; Gunnevi varastaa elämäntarinan lentokoneessa tapaamaltaan naiselta. Gunnevi ei tajunnut vaihtaa edes sankarittarensa nimeä. Sanelma Salminen puolestaan pokkaa viimein valtionpalkinnon 46-sivuisella teoksellaan Yksinäisyys sallittu suojatiellä, jonka päähenkilö on niin hyljeksitty, ettei autotkaan aja hänen päälleen.
Onkelin kirja on taas ihanan pieni ja kompakti. Päälauseilla taituroiva Onkeli onnistuu satiirisessa teoksessaan täydellisesti. Olin todella helpottunut huomatessani Onkelin pistävän parastaan Kotirouvan jälkeen, joka mielestäni oli pettymys. Kutsumus on erilaista Onkelia, hauskaa, napakkaa ja hirtehistä dialogia tykittävää. Koko kirjallisuusala saa vettä niskaansa ja glamour kirjailijan urasta ropisee roskakoppaan.
Kutsumuksensa kanssa taistelevat kirjailijat Salminen ja Björkenheim kohtaavat kirjan lopussa Lapin matkallaan todellisen kutsumustaiteilijan, itsensä Vesa-Matti Loirin. Aivan loistava lopetus kirjalle! Bravo!
Kouluarvosana: 9 1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti