Johnny Lee Hancock: Elämä pelissä (The Blind Side)

Vakavaa Sandra Bullockia. Hmm... Johnny Lee Hancockin vuonna 2009 ohjaama Elämä pelissä (The Blind Side) on siis se elokuva, joka toi Sandralle Oscar-pystin. Olen kyllä sympannut Sandraa jo pidemmän aikaa, onhan rouvan tilillä sellaiset klassikot kuten Speed ja Miss Kovis.

Elämä pelissä -rainassa unohdin ensimmäistä kertaa katsovani Sandra Bullockia. Riutuneen laiha S.B veti kyllä pisteet kotiin, ja totuuden nimissä Oscarithan eivät koskaan kerro totuutta vuoden parhaista suorituksista. Ihan hyvin pokaalin olisi voinut käydä pokkaamassa kuka muu tahansa, tällä kertaa päätettiin kuitenkin näin.

Michael Lewisin kirjaan ja tositapahtumiin pohjautuva elokuva kertoo tarinan köyhästä, kouluttamattomasta, suurikokoisesta mustasta pojasta, Michael Oherista (Quinton Aaron), joka säälistä hyväksytään hyvätuloisten valkoisten kristittyjen kouluun. Michael räpiköi eikä meinaa saada otetta mistään, kunnes S.B:n esittämä Leigh Anne Tuohy kohtaa kylmässä sadeillassa värjöttelevän mastodontin ja kerää tämän autonsa kytiin, vie kotiinsa ja petaa tälle vuoteen kymppitonneja maksaneelle sohvalle. Leigh Anne ja perheensä edustavat amerikkalaista unelmaa, he ovat valkoisia kristittyjä, sikamaisen rikkaita ja yrittäjähenkisiä. Rautarouva-Leigh Anne ottaa Michaelin siipiensä suojaan ja saa sormiaan näpäyttämällä pojan oikeille urille. Uudet kuteet nostavat itsetuntoa, palkattu kotiopettaja tutoroi Michaelin arvosanat sille mallille, että pojalle avautuvat ovet yliopistoon jalkapalloa pelaamaan.

Yököttävää soopaa, pistää vihaksi. Mutta. Mitä väliä, tämähän on vain ELOKUVAA (olkoonkin, että tarina perustuu tosielämään), ei haittaa vaikka kaikki menee moraalisesti pyllylleen. Vai...

Kyllähän tässä paljon pelataan ennakkoluulojen varassa, ja uskonnolliset asenteet olivat sanalla sanoen karmeita, mutta kyllä tarinaa silti kelpasi katsella oikeassa mielentilassa. Ehkä vielä kriittisimpinä 20+risat -vuosina olisin heittänyt elokuvalla vesilintua, nyt mankeloitunut omatuntoni antaa jo anteeksi tällaisetkin leffanautinnot.

Michal Oherin hahmo muistutti paljon Preciousia. Noiden kahden hahmon käsittely elokuvissa poikkeaa kuitenkin toisistaan melkoisesti. Precious ei päässyt jenkkifutis-stipendillä yliopistoon. Nih!


Kouluarvosana: 8- (moraalinen miikka, muuten perushuttu-kahdeksikko)