Seuraa aatoksia kirpparilöydöstäni, Pauliina Suden esikoisromaanista, Ruuhkavuodesta (2005). Tartuin taskukirjaan syystä, että aikaisemmin tavaamani Pyramidi oli mainiota luettavaa. Tällä hetkellä hyllyssä lukemista odottaa Lukot, koska odotan voivani joskus sanoa lukeneeni jonkun kirjailijan koko katalogin (sisältäköönkin vain 3 teosta).Nimensä mukaisesti Ruuhkavuosi kertoo nykynaisen itselleen asettamien odotusten ja arkirealismin karusta yhteentörmäyksestä. Kirjan päähenkilö, Minna, on kolmekymppinen, ei-mitään-saavuttanut "päämäärätön haahuilija", jolla on takanaan erinäisiä yliopisto-opintoja ja pätkäduuneja. Raskaustestin osoittaessa positiivista Minna päättää laittaa elämänsä kerralla remonttiin ja aloittaa tehokkuuskampanjan. Hän kirjaa kalenteriinsa deadlinet ja vuoden pääprojektit: gradunteko ja ura (tee!), talonrakennus (rakenna!) ja vauva (synnytä!).
Ruuhkavuotta mainostetaan hysteerisen hauskana lukukokemuksena. Itse en edes hymähtänyt kertaakaan koko lukusession aikana. Syynä voi olla Suden kuvaamien kokemusten traagisuus. Päähenkilö Minna väsyy ja sekopäistyy vaatimustensa paineessa niin vakuuttavalla tavalla, että olin pelkästään järkyttynyt hänen puolestaan. Kirjan huumori puree varmasti osuvammin oman elämänsä hysteerikkoihin.
Tjoo, olihan tuo nyt ihan luettava kirja, ja huumori lämpimin tapa lähestyä nykynaisen kriisipesäkettä, jota elämäksi kutsutaan. Jännää muuten, miten Pauliina Susi on liukunut Ruuhkavuoden hömpänpömppä-genrestä Pyramidin jännityskategoriaan. Liekö Ruuhkavuoden jälkeen ilmestynyt Lukot jonkinlainen ristisiitos psykoottista chick littiä ja selkäpiitä karmivaa trilleriä. Nähtäväksi jää...
Kouluarvosana: 7 (perus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti