En osaa päättää pidinkö Joel Haahtelan Katoamispisteestä vai en. Kyseessähän on Finlandiaehdokas, joten täysin huono kirja ei kai kyseessä voi olla. Ainahan ei tosin hyvätkään kirjat voi kaikkia miellyttää.
Haahtelan kieli on kyllä jollakin tapaa kaunista ja sofitikoitunutta. Toisaalta en pidä tyylistä, jossa pisteet korvataan pilkulla. Esim. näin:
"Meri oli lähes tyyni, Raijan saari ei ollut kovin kaukana, voisin soutaa sinne alle puolessa tunnissa, kapean salmen yli."
Jos tarkkoja ollaan, kyseessä on päälause toisensa perään. Ei hyvä. Tälläinen teksti on jotenkin hengästyttävää, ei ole taukoja, joiden aikana voisi huilia.
Sitten on kirjan tunnelma. Toisaalta pidän Katoamispsteen jonkinlaisesta unenomaisesta ja höttöisestä tunnelmasta. Toisaalta teksti on turhauttavan kliinistä ja kylmää. Päähenkilöllä tuntuu olevan pahemman luokan tunnevamma tai liian vahva lääkitys päällä. Esim. jäädessään autiolle saarelle yksin kuvaa hän veneen karkaamista tavoittamattomiin minkään liikahtamatta sisällään. Toisaalta, jos tyylillä pyritään kuvaamaan sivulliseksi itsensä tuntevaa, vaimonsa pakeista masentunutta miestä, on siinä onnistuttu.
Kirjan tapahtumat on myös yksi asia, joka häiritsi alusta asti. Itsekin olen miettinyt, että jos kirjoittaisin kirjan, siinä ei tapahtuisi mitään. Tämän kokemuksen jälkeen taidan harkita asiaa toisenkin kerran... Tuntuu suoraan sanottuna oudolta, kun kovin dramaattiseen tyyliin kuvaillaan varsin arkisia asioita, kuten hotelliin kirjautumista tai tupakka-askin ostamista.
Ei kirja missään vaiheessa antanut odottaa mitään mullistavaa tapahtuvan, mutta, anteeksi paljastus, olin silti pettynyt, kun lopussa ei mitään yllättävää sattunutkaan.
Kirjassa seikkailee siis minäkertojana kirjailija-lääkäri, joka koittaa selvittää erään ranskalaisen miehen ja kirjailija Raija Siekkisen mysteerin. Kirjailijan ammatista kiinnostuneille Katoamispistettä voisi kai suositella. Siinäkin ammatissa piilee omat vaaransa...
Kouluarvosana: 7 1/2
P.S. tuo unenomainen tunnelma on näemmä Haahtelan tuotannon tunnusmerkki ja haikeus on tsehovilaista. (Savon sanomien arvostelu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti