Pirkko Saisio: Lokikirja (2010)

Onnellisen uuden vuoden toivotukset kaikille kolmelle Rakkaus on koira helvetistä -blogin lukijalle! Hupijuhlan kunniaksi tarjoamme vuoden viimeisenä arvosteluna esimerkin hyvästä hupikirjallisuudesta. Voilà (tai ilman): Pirkko Saision Lokikirja.



Ensinnäkin, <3 Pirkko Saisio, oot ihq!! En pysty kertomaan Lokikirjasta mitään puolueettomasti. Puolisonikin kysyi eilen: "Eikö tuo Saisio epäonnistu missään?" ja vastaukseni oli: "Ei niin missään."

Lokikirja (2010) on Saision käsinkirjoittama ja kuvittama itseoppineiden seiloreiden lokikirja vuosilta 1988-1994. Kaikki alkaa siitä, kun Saikki ja Honksu (Pirjo Honkasalo) päättävät mielijohteesta ostaa Dianan, mahonkiveneen, jossa on "hieno puinen ruori ja upea kattolamppu". Jo ensimmäisellä matkallaan Paimionjokea merelle päin mahonkiristelijän uudet onnelliset omistajat saavat tuta Dianan oikeasta luonteesta. Dianassa nimittäin reistaa aivan kaikki, ja merihätään joudutaan lähestulkoon joka kerta kun porukka lähtee matkaan.

Hauskinta Lokikirjassa on tietysti sarjakuvamaisuus, mutta myös Saikin pistämätön huumorintaju. Kirjaa ei varsinaisesti lue, sitä hörähtelee eteenpäin. Saikki ja Honksu tekevät pesäeron suomenruotsalaiseen ökyilyyn yhdistettyyn muskeliveneilyyn. Dianan kyydissä vettä äyskäröivät Suomen kulttuurieliitti, Saikin tytär Elsa, räävitön pehmoeläin Kengu, ja kaikenkarvaisia muitakin kippareita käy menoa ihmettelemässä. Whisky virtaa, HK-bleuta kuluu ja kansanlauluja veisataan satoja säkeistöjä. Hienostelua ei Diana-paatilla nähdä.

"Illan ensimmäiset erimielisyydet koskivat leipää, teetä, maksamakkaraa, maitoa ja Wetabixia. Tulos oli aika hyvä, kun ottaa huomioon, Honksulla ja Hampulla oli ’ne’, Ristolla kolme naista mukanaan, Saikilla vaikea luonne, Sannalla murrosikä, Elsalla liikaa seuraa, Saaralla liian vähän korppuja, Jakella liikaa rajoituksia, Nipalla liian vähän kaikkea."

Paitsi bättre folken kustannuksella, Saikki pilailee myös sisämaan immeisten kieroudella. Vuonna 1994 Saikki ja Honksu ohjastavat purtilon kohti Saimaata ja Pielistä, ja kohtaavat järkyttyneinä vieraan itäsuomalaisen heimon ja kulttuurierot. Viäräleuvat olivat yhtä diminutiivia:

"Mie ajan teiät satammaa, kolome jos annatte markan lanttiloita, kyytilöitä tiälä saa heittee, immeiset assuu pitki korpiloita ja autoloita ei monella o vanaholoilla muoriloilla."

Tyrskin koko kirjan ilman kyllästymistä pakollisiin, päiväkirjamaisiin merkintöihin, kuin että ketkä ovat laivassa, mistä puhaltaa ja miten kovaa. Itsenikaltainen vannoutunut maakrapukin saa merenkulusta hillittömän kuvan.

Lokikirja on hyväntuulen kirja sanan varsinaisessa merkityksessä! Ja miten kesäinen fiilis siitä tulikaan! Suosittelen, varsinkin näin keskitalvella.

Arvosanassa ehkä hieman saisio-lisää, mutta ehdottomasti hyvä lukukokemus.

Kouluarvosana: 9



Topakat naisimmeiset linnassa, Saikki ja Honksu.