Tässäpä vasta erikoinen elokuva. Voisin väittää, ettei toista samanlaista, tai edes sinnepäin ole. Eikä monikaan elokuva ole yhtä kuolettavan pitkäveteinen kuin Tarkovskin Stalker. Hidastempoisuus ja tapahtumattomuus on kuitenkin Stalkerissa viety niin pitkälle, että sille on pakko nostaa hattua. Jostain syystä leffaa katsoessa ei kertaakaan pitkästynyt, vaan elokuvaa seurasi alusta loppuun suurella mielenkiinnolla. Tällä kertaa olin myös osannut varautua energiajuoman voimin haukotuksia ja pilkkimisiä vastaan.Elokuvan tapahtumat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kolmen miehen matka johonkin he.....n Huoneeseen. Kolmikko koostuu kirjailijasta (Anatoli Solonitsyn), fysiikan professorista (Nikolai Grinko) ja Stalkerista (Aleksander Kaidanovsky). Viimeisin heistä on tyyppi, joka järjestää halukkaita Alueelle Huoneeseen. Alue on ehkä meteoriitin tai muun sellaisen jäljiltä ja siellä sijaitsevassa Huoneessa huhutaan sinne astuvan toiveiden toteuvan. Aluetta vartioi aseistetut poliisijoukot, joiden ohi Stalkerin on opastettava asiakkaansa.
Alueen luonnetta valottava elokuvan alku on huvittava. "What was it? A meteorite? A visit of inhabitants of the cosmic abyss? One way or another, our small country has seen the birth of a miracle - the Zone. We immediately sent troops there." Maan asukkaista kun on kyse, heti ensimmäisenä paikalle lähetetään sotajoukot tervetulokomiteaksi.
Alueen vartijoiden lisäksi Stalkerin on osattava oikea reitti huoneeseen suojellakseen itseään ja asiakkaitaan paranormaaleilta ilmiöiltä. Monet ovat jääneet matkalle. Kolmikko etenee resiinalla puksuttaen, siksakkia niityllä muttereita heitellen, käsittämättömässä tunnelissa. Matka on uuvuttavan pitkä. Sillä kuvataan kai jokaisen tavoittelemaa selittämätöntä, mitä on kovin vaikea löytää.
Tiedemies ja kirjailija eivät Stalkerin harmiksi löytäneet periltä mitään. Häntä itkettää, kun nykyään ihmiset eivät usko mihinkään. Sillä kaiketi viitataan Neuvostoliiton materialistiseen maailmankuvaan, jossa henkimaailman hommelit olivat kiellettyjä.
Kouluarvosana: 10-
Tähän melkein voisi kopioida Solarikseen asettamani kommentin, paitsi että myönnän suoraan, etten varmaan toisin kuin Solarista jaksaisi tätä toistamiseen katsoa.
VastaaPoistaJoo, näistä kahdesta elokuvasta Solaris oli selvästi sen mielenkiintoisempi; minä kuulun nimittäin niihin, jotka tämän elokuvan aikana ehti vähän jo puutuakin, vaikka samalla elokuvassa oli kyllä jotain oudolla tavalla puoleensavetävää.
VastaaPoistaNostalgian ja Uhrin kohdalla puuduin minäkin. Ehkä kolme Tarkovskia kolmen päivän sisään oli liikaa. Ja muutenkin... En itsekään ainakaan ihan heti näitä toistamiseen katsoisi.
VastaaPoistaOutoa, kuinka Tarvoskit saavat niin hyviä arvosanoja, vaikka lukee että ei niin iske ;)
VastaaPoistaMutta tämän katsoin kerran, tykkäsin paikottain ja nyt jälkikäteen ajateltuna alannut tykätä enempikin. Hienoa tunnelmaa paikoin. Ostan kyllä tuon tuoreen Tarkovski-boksin (tosin en tiedä saako suomi-teksteillä koskaan).
Eihän näille kymppiä kehnompaa kehtaa antaa... ;-)
VastaaPoista