Kirjastosta löytyi tällainen mielenkiintoiselta vaikuttanut uutuuskirja. Hyvä, että tartuin siihen.Kehys alkaa tarinalla sylivauvan yksinhuoltajaisästä. Yösyöttöjä harrastaneena isänä kiinnostuin tietysti oitis. Harmikseni tarina kuitenkin loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Lähdettiin kungfu-elokuvan syövereihin ihan yht'äkkiä ja kohta oltiin jo pornonäyttelijättären maailmassa.
Kehyksessä siis hypitään surutta ajasta, paikasta ja henkilöstä toiseen. Ihme, ettei tällaista ole tehty ennen. Tai ainakaan en sellaisesta tiedä. Jossain mainittiin, että Cortazarin Ruutuhyppely olisi ollut Laajarinteen esikuvana. En tiedä, kun en ole lukenut. Henkilöt eivät vaihdu siis töksähtäen kappaleesta toiseen, vaan ihan yllättäen kesken edellisen stoorin. Välillä sulavasti, välillä vähemmän sulavasti.
Tyyliä voisi pitää erikoisuuden tavoitteluna, mutta se toimii. Eikä sitä ole yhtään vaikea seurata. Tämä oli varsin helppolukuinen ja lyhyt, vähän kuin kokoelma lyhyitä juttuja.
Oli Kehyksessä kai jotain syvällistäkin. Lopun polkupyörävertaukset kai kuvastivat elämän pyörien pyörimistä, vaikka kertoja väittikin, ettei kyseessä ole mikään vertauskuva ensinkään. Silti tuntui siltä, että elämän kiertokulku vaatii ihmisten pyörimistä omissa oravanpyörissään toinen toisensa jälkeen. Kuin polkupyörän pyörät - jos ne lakkaavat pyörimästä pyörä pysähtyy. Tai jotain.
Omia oravanpyöriään esittelevät yh-isän ja pornotähden lisäksi muun muassa Gautama Buddha, sirkustyöläinen, norjalainen kalastaja, hullujen huoneessa hoidossa oleva liikemies, amerikkalainen laulajatar, Esa Saarisen oloinen filosofi. Erityisen hauska kohtaus oli leirinuotiolla, jossa kolmas tarinaniskijä kertoi kovin kömpelön jutun.
Kirja saa myös ihmettelemään kaikenlaista kehitystä. Miten ihminen on onnistunut rakentamaan itseään viisaamman koneen, miten akrobaatit onnistuvat henkeään uhkaavissa tempuissaan?
Suosittelen!
Kouluarvosana: 8 1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti