Coppolan Somewheren jälkeen katsoimmekin sitten toisen samanlaisen taidepläjäyksen, Kangastuksia (Les Amours Imaginaires). Tästäkin varmaankin joko pitää tai sitten ei (mistäs sitten ei?). Substanssiltaan leffa on kovin kevyt, mutta visuaalisesti ja auditiivisesti hyvin kaunis, kuten Paris, Texas -blogissa pantiin.
Kyseessä on siis kanadalaisen wonder kidin, vasta kaksikymppisen, Xavier Dolanin toinen kokopitkä elokuva. Dolan näyttelee itse elokuvan pääosan, Francisin roolin. Elokuvan keskiössä kuitenkin paistattelee androgyyni Nicolas (Niels Schneider), Daavid-patsaan veroinen komistus, johon lankeavat niin naiset kuin miehet. Niin tekee myös Francis, kuten hänen bestiksensä Marie (Monia Chokri). Elokuva onkin sitten kaverusten kilvoittelua intohimon kohteestaan, mutta lopputulosta ja elokuvan ainoaa jännitettävää en viitsi paljastaa.
Elokuvan maailma sijoittuu kanadanranskalaisten nuorukaisten arkeen ja juhlaan, joista en ennen elokuvaa tiennyt tuon taivaallista. Pappa tuntuu betalavan näissä ympyröissä, eikä viidensadan villapaita synttärilahjaksi tunnu missään.
Elokuva on siis varsinaista silmän ja korvan ruokaa vailla sen syvällisempiä teemoja, ellei saavuttamatonta rakkautta ja nuoruuden kiroja sellaisiksi lasketa. Bäng bäng -musiikki on hieno, mutta tuntuu kopioidulta. Olisikohan jossain Tarantinon leffassa, ehkä Kill Billissä, ollut vastaava, en ole varma.
Kouluarvosana: 8-
Z-factory settings on muuttunut Lazy Cameliksi.
VastaaPoistawww.lazycamel.blogspot.com, mutta sama meininki jatkuu.
Kangastuksia vaikuttaa vähän tekotaiteelliselta hötöltä.
Hyvältä näyttää uusi ilme!
VastaaPoista