No, oli totuuden ja fiktion miksaus millainen tahansa, kertomus Outista oli joka tapauksessa erittäin toimivasti kirjoitettu. Kirjaa oli lähes mahdotonta laskea käsistään ja jokaisen luvun jälkeen oli oitis siirryttävä eteenpäin. Päähenkilö Outi työskentelee television aamulähetyksessä ja herää joka aamu ennen neljää. Unirytmin tai rytmittömyyden johdosta Outi alkaa väsyä ja työn rasittavuuskin saa Outin otteen herpaantumaan. Alkaa kierre, jossa Outi joutuu tsemppaamaan yli sietokykynsä ja aviomies joutuu ottamaan entistä enemmän vastuuta pariskunnan lapsista. Vähäiset unet ja töppäykset töissä saavat Outin pian romahtamaan, ja hän syöksyy altaan depressiiviseen päätyyn. Masentunutta vaimoaan tovin hoivattuaan aviomies suostuttelee tämän hoidon piiriin, mistä alkaa Outin masennuksenhoitojakso. Häntä hoidetaan masennuspotilaana, ja kotvan päästä Outin ryhti paraneekin. Hän saa taas otteen elämästään ja alkaa säätää montaa asiaa samaan aikaan. Tässä vaiheessa siirrytäänkin jo manian puolelle, joka saa Outin hyppäämään lentokoneeseen kesken työpäivän ja suuntaamaan nokan kohti Jyllantia. Siellä pari tuntia vietettyään Outi saa tarpeekseen ja kääntää kurssin takaisin kohti Suomea. Pian onkin jo aika pistää mökin pihamaa kuntoon, ja Outi kyntää kukkapenkissä niin, että itsestä ja lapsesta huolehtiminen jää retuperälle. Maaniset ja depressiiviset kaudet vaihtelevat, ja pian lekuritkin hoksaavat mistä on kyse.
Tarinassa ei varsinaisesti ilmene mitään, mitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa tekemisiin joutuneet eivät tietäisi. Keinulaudalla on silti rohkea tarina kerrottavaksi julkisuuden henkilöltä, mutta Päivi on mitä ilmeisimmin sinut sairautensa kanssa, koska hän on näin reippaasti "tullut kaapista" asian kanssa. Sairaus on suhteellisen yleinen, ja omassa lähipiirissänikin löytyy vastaavia Outin tapauksia. Läheisiltä bipolaarin ihmisen kanssa eläminen vaatii paljon, enkä epäile, etteikö joissakin tapauksissa olisi oikeutettua pelastaa itsensä sairaan ihmisen vaikutuspiiristä. Sen verran huimaa tahtoo olla kyyti maniavaiheessa ja lamauttavaa masennuksen aikana.
Kirjallisina ansioina pidän Päivin teoksessa tekstin sujuvuutta. Tekstiä luki oikein mielellään, ja tarina oli kaikin puolin uskottava. Luin jostakin, että Päivi on kirjoittamassa toista kirjaansa, joka ei ole yhtä autofiktiivinen kuin Keinulaudalla. On kiinnostavaa nähdä, minkälaista tarinaa hän seuraavaksi haluaa kertoa. Esikoiskirjan luettuani uskallan hyvinkin tarttua tulossa olevaan opukseen.
Kouluarvosana: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti