Rob Reinerin rocku- tai mocumentary, This is Spinal Tap (1984), on sellainen kulttiklassiko, joka on katsottava 5-10 vuoden välein, mutta ei yhtään useammin. Elokuva on edelleen ehdoton napakymppi, mutta vatsa kippurassa nauraminen ja parhaimpien kohtien edestakas kelaaminen oli, ainakin tänään, muuttunut täti-ihmisen noloksi hymistelyksi. Tiettyä mielentilaahan tämä vaatii varsinkin, kun nykyajan "oikeat" bändit eivät eroa Spinal Tapin parodiasta millään lailla *täti-ihminen siunailee*, ja huumorikohdat pitää spotata tarkalla silmällä.
This is Spinal Tap on kuitenkin törkeän hieno parodia rock-kliseistä, ja jokaisen itseään kunnioittavan on se joskus nähtävä. Kunniotan Tapia kuvasaasteella.
Kouluarvosana: 10 (ihan periaatteesta)
Eiks osuvampi arvosana ois ollu 11? :D
VastaaPoistaKyllä tämä on ihan ehdoton helmi, joka kestää uudelleenkatsomisen vaikka kuinka monta kertaa :)
Onhan se hykerryttävä joka kerta. Saa ainakin hyvälle tuulelle.
VastaaPoistaSpinal Tap siirtyy hyvin myös sukupolvelta toiselle. Rock-kliseet kun tuppaavat olemaan samoja vuosikymmenestä toiseen.
Hahaa!! Hidas sytytys.. kesti hetken tajuta vitsisi! Hyvän pistit.
VastaaPoistaKatsoimme tämän elokuvan aikoinaan yläasteella ja vaikka nauru raikui auditoriossa, niin repesin itse kunnolla erityisesti siinä kohdassa kun yhtye ulostautui lavalla niistä herneenpalkoista ja Harry Shearerin hahmo jäi jumiin. Nauroin niin että putosin tuolilta lattialle ja en saanut henkeä.
VastaaPoistaErittäin hauska elokuva edelleenkin.
Heh hee, hauska kuulla, että muillakin on esiintynyt hengityskatkoksia Spinal Tapin takia. Varmoina aiheuttajina juurikin mainitsemasi kohtaus, Stonehenge, Elviksen hauta, voileipäkatastrofi, Davidin astrohörhö yoko ono -tyttöystävä...
VastaaPoista