sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Alexandra Salmela: 27 - eli kuolema tekee taiteilijan (2010)


Hesari valitsi Alexandra Salmelan 27 - eli kuolema tekee taitelijan vuoden esikoiskirjaksi ja se oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksikin. Finlandia meni Rimmisen Nenäpäivälle ja Salmela jäi (ulkomaalaistaustasta aiheutuneesta kohusta huolimatta) nuolemaan näppejään. Kotimainen nykykirjallisuus on kikkailijoiden temmellyskenttää, enkä ymmärrä erikoisuudentavoittelun hienoutta lainkaan. Rimmistä en pystynyt lukemaan alkua pidemmälle (ihan v*tun ärsyttävä staili!) ja Salmelankin puskin läpi ihan vain sen takia, että pelkäsin kirjailijan tulevan pimeällä kadulla vastaan ja vetävän turpaan. Joistakin haastiksista olen saanut Salmelasta melko aggron vaikutelman.

27 - eli kuolema tekee taiteilijan (miksi näin tekotaiteellinen ja jotenkin itsestäänselvä otsake?) on ärsyttävä alusta loppuun asti. Salmela on onnistunut osumaan siihen ikäluokkaan/kansanosaan, joka on kipeästi kaivannut populaaria äänitorvea. Nuoruuden venyessä nykyisin pitkälle keski-ikään Salmelan teos viihdyttänee kaks-kolmekymppisiä teinejä, joilla on aikaa kaivella omaa napaa Salmelan henkilöhahmojen tapaan. 27- eli kuolema tekee taiteilijan on oodi itsekkyydelle ja erikoisuudentavoittelulle! On ihan saiiirraaaaaan vaikeeta tehdä jotain merkityksellistä ja niiiiin tärkeetä tulla kuuluisax.

Jollain tapaa sympatiseeraan kirjasta löyhkäävää pätemisentarvetta ja vastuuttomuuden fiilistä, joka on jotenkin ihanan naiivia. Mutta staili saa kirjan vaikuttamaan myös tajuttoman epäkypsältä - ja laskelmoidulta. (Koira Helvetistä huom: Kirjoitin jo aikoinani rakkausnovelleja SinäMinään. Niissä seikkaili poikkeuksetta joku morrisonmainen pitkätukka, joka kepitti Rollareiden Angieta ihastuksensa ikkunan alla.) (Kunpa olisin latonut ne kirjaksi.)

En osaa kunnolla selittää ärsytyksen tunnetta, mutta kirjabloggari Ina (INAhdus) on kiteyttänyt aatokseni jo itseäni aikaisemmin.

Saamari, luulin jo läpikäyneeni oman ikäkriisini. Oon aika täti-ihminen.


Kouluarvosana: 6 1/2

2 kommenttia:

  1. Heh, olipa hauska arvio. Minullakin jäi tämä kirja kesken.
    Sinun pitää julkaista tänne niitä vanhoja SinäMinä -juttuja. :)

    VastaaPoista
  2. Kamalan ristiriitainen vastaanotto ollut tällä kirjalla. En minäkään haluaisi lynkata nuorta naiskirjailijaa, mutta kun tuo ei lämmittänyt niin ei lämmittänyt. Ja sitä paitsi jotkuthan ovat olleet ihan hulluina teokseen, joten minun ei kai tarvitse...

    Jos näkisin silmäyksenkin niistä muinaisista SinäMinä-kirjoituksista niin kutistuisin häpeästä rusinaksi, ja tuo miehen ryökäleeni sneppaisi minut ulos ikkunasta.

    Maksoivat muistaakseni 20mk per romanttinen teksti :-)

    VastaaPoista