Herättelimme pulppuilevaa ysärinostalgian kaipuutamme palaamalla takavuosien guilty pleasuremme, Airheadsin (1994), pariin. Otimme kyllä tietoisen riskin kaivaessamme elokuvan ajankultaamasta naftaliinista. Jos jotain on joskus rakastanut (tai edes vähän diggaillut), niin ei sitä pitäisi enää toista kertaa katsoa, sillä olihan tämä oikeasti ihan peestä.
Michael Lehmannin ohjauksessa Brendan Fraser, Steve Buscemi ja Adam Sandler esiintyvät toistaiseksi vielä marginaalissa pyörivän bändin, The Lone Rangersin, innokkaina jäseninä. Jo 1990-luvulla maailmassa oli virhe, sillä radiokanavat tuuttasivat pelkkää easy listening -musiikkia, ja kunnon rock-bändit jäivät ilman radiosoittoa. Chazz, Rex ja Pip (The Lone Rangers) yrittävät saada tuoreen demonsa levymogulien kuultavaksi, mutta mulkvistit eivät korvaansa lotkauta pitkätukkaisille rokkareille. Pojat alkavat jo lannistua, ja Chazzin tyttöystävä (Melrose Place -tähti Amy Locane) alkaa vihjailla oikeisiin töihin menosta.
Vaan eivätpä lopu keinot kesken, kun bändin aivoriihessä päätetään, että paras keino saada mainosta ja soittoaikaa omalle kappaleelle, on ujuttautua salaa radioasemalle ja pakottaa dj soittamaan bändin demo suorassa lähetyksessä. Tuumasta toimeen ja pojat setvivät tiensä Rebel Radion päämajaan ja suoraan studioon.
Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin elokuvissa, ja tilanteen eskaloituessa suorassa lähetyksessä hermoheikko Rex tempaisee lelupyssyn povaristaan ja panttivankidraama on valmis. Bändin jäsenet ovat hermoissaan, kun mikään ei ota onnistuakseen eikä demoa saada levylautaselle pyörimään. Dj on kuitenkin vanha roku, eikä vähästä säikähdä. Panttivankitilanne kesken työpäivän piristää myös muita radioaseman työntekijöitä, ja pian Chazz, Rex ja Pip alkavat chillata leluaseineen ja porukka rupeaa puhaltamaan yhteen hiileen. The Lone Rangersin demon varakopio on c-kasetilla Chazzin tyttöystävän käsilaukussa, ja pahaksi onneksi pariskunta on juuri eronnut riidoissa. Projektista saada biisi pyörimään radiossa tulee koko kaupungin yhteinen projekti, johon liittyvät isommatkin kuviot, kuten protesti radioasemien musiikkilinjausten yhtenäistämistä vastaan.
Peruukkipäiset Frazer ja Buscemi häärivät slackermäisesti elokuvan pääosissa. Uskomatonta tuo ajan henki. Adan Sandler joutui vielä vuonna 1994 tyytymään statistin rooliin. Seinfeldista elokuvamaailmaan siirtymistä yrittänyt Michael "Kramer" Richards oli kirjoitettu elokuvaan täysin nollapersoonaksi. Richardsin roolin merkitys elokuvalle on täysin olematon.
Airheads on objektiivisesti katsottuna täyttä kuraa, mutta näin ysärinostalgiasilmälasit nenällä ja viinilasi kourassa sen kuitenkin kesti katsoa.
Voi kun olisi aikakone, jolla palata viikoksi viattomalle 90-luvulle!! Paitsi että Amy Locanen roolihahmon päällään pitämän naisten bodyn jättäisin suosiolla tälläkin kertaa ostamatta, geez!!
Kouluarvosana: 6 1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti