sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Thomas Winterberg: Submarino (2010)


Huh huh! Rankkaa - taas kerran. Perjantaina telkkarissa esitetyssä kotimaisessa Kohtaamisia -rainassa päihdeäiti oli jättänyt pienen poikansa heitteille, mutta tanskalaisessa Submarinossa mennään vielä pidemmälle. Suunnilleen saman ikäiset veljekset on jätetty paitsi heitteille, myös vastuuseen vastasyntyneestä vauvasta. Äidillä on putki ja meno päällä.

Seuraavaksi hypätään takaumasta veljesten aikuisuuteen. Ensin on vuorossa vanhempi veljeksistä. Tämä on päässyt vastikään vankilasta ja majailee rähjäisessä hostellissa, jossa käy purkamassa paineitaan välillä naapurin naisen luona hempeilemässä tai naapurin ukkelin luona kovistelemassa. Keskikalja maistuu miehelle. Mukaan kuvioon liittyy surullisen hahmon ritari Ivan.

Sitten siirrytään toiseen veljeksistä, jolla on kohta kouluikäinen pieni poika. Lapsen äiti on kuollut auto-onnettomuudessa. Mies rakastaa lastaan, mutta ei oikein osaa huolehtia hänestä. Kaikki rahat ja aika kun tahtovat mennä heroiiniin. Pojalle ei ole aamupalaa eikä evästä lastentarhaan. Aina ei edes meinaa muista viedä häntä tarhaan kun nukuttaa niin kovasti.

Kovin hyvin miehillä ei siis mene, mutta mitä muuta olisi voinut odottaa heidän lapsuuden nähtyään. Lopulta miehet löytävät itsensä ja toisensa vankilasta ja meno muuttuu entistä surullisemmaksi. En tiedä olinko erityisen herkässä tilassa elokuvaa katsoessani, mutta itkuhan siinä pääsi. Todella rankka elokuva - suosittelen.

Kouluarvosana: 10-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti