Vuonna 2009 julkaistu Taksipuhetta kertoo otsikkonsa mukaisesti taksissa käydyistä keskusteluista. Tuukka Sandström, kirjallisuustieteen ja filosofian opiskelija, sai idean esikoiskirjaansa ajaessaan taksia Helsingissä. Voita leivän päälle tienatessaan Sandström sai tuta todella intensiivisistä tilanteista, joita kuski joutuu tuntemattomien ihmisten kanssa kokemaan. Asiakkaan kanssa käymänsä keskustelut Sandström kirjoitti muistiin heti tuoreeltaan ennen seuraavan kyydin ottamista.
Kyydittävinä olleet ihmiset edustivat kansan jokaista kerrostumaa, ja jokaisesta henkilöstä tuntui pirssin takapenkillä kuoriutuvan esiin melkoinen karaktääri. Taksikuski kun tuppaa saamaan päällensä illan viimeiset ryöpytykset niin hyvässä kuin pahassa.
Kirja on pieni ja hauska. Sen voi oikeastaan lukea ison teemukin tahdissa näennäisen kepeänä välipalana. Vaikka kirja on humoristinen, siitä jää outo ja hämmentynyt jälkifiilis, mikä johtunee kirjan esiin nostamista teemoista: rasismista, väkivallasta, prostituutiosta, huumeriippuvuuksista, köyhyydestä. Vähän samanlainen, huono fiilis tuli taannoisesta HSL:n katumainoksesta, jossa esiteini-ikäinen poika hymyili vaivaantuneena metrosteissillä huulipunaläiskä poskessaan. Kuvateksti kuului jotenkin tyyliin: "Metromatkasta jäi Pekan poskeen muutakin kuin hymy". Sandströmin kirjaa lukiessa naurattaa samalla kieroutuneella tavalla, vaikka sen tietää olevan väärin.
Enivei, hyvin kirjoitettu esikoiskirja Sandstömiltä. Tyypistä löytyy lisää juttua esimerkiksi täältä.
Kouluarvosana: 8-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti